Oskars Dankers
| JOskars Dankers | |
|---|---|
 Oskars Dankers valokuvassa vuodelta 1947 tai 1948 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1883 Lielauce, Kuurinmaa |
| Kuollut | 11. huhtikuuta 1965 Grand Rapids, Michigan |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Suomen sisällissota Latvian vapaussota |
| Sotilasarvo | kenraali |
Oskars Dankers (26. maaliskuuta 1886 – 11. huhtikuuta 1965) oli latvialainen sotilas, joka osallistui muun muassa ensimmäiseen maailmansotaan, Suomen sisällissotaan ja Latvian vapaussotaan. Sotien jälkeen hän yleni kenraaliksi. Toisen maailmansodan aikana hän siirtyi ensin Saksaan ja lopulta sodan jälkeen Yhdysvaltoihin.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oskars Dankers syntyi tuolloisella Kuurinmaalla Lielaucessa 26. maaliskuuta 1883. Opiskeltuaan jonkin aikaa Jelgavassa hän liittyi vuonna 1902 Venäjän armeijaan. Armeija-aikanaan Dankers opiskeli sotilaskoulussa Vilnassa valmistuen vuonna 1906 ja palvellen sittemmin upseerina Suomenlinnalla. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Dankers komensi ensin komppaniaa ja sittemmin pataljoonaa yleten everstiluutnantiksi vuonna 1916. Dankers haavoittui useamman kerran sodan aikana. Lopulta kesäkuussa 1916 hän jäi Itävalta-Unkarin joukkojen sotavangiksi.[1]
Dankers vapautettiin joulukuussa 1918. Vapauduttuaan Dankers liittyi kenraali Rüdiger von der Goltzin komentamiin Suomeen lähetettyihin saksalaisjoukkoihin. Suomesta palattuaan Dankers liittyi Latvian armeijaan toukokuussa 1919. Hän komensi ensin rykmenttiä ja hieman myöhemmin Lejaskurzemen eli Ala-Kuurinmaan sotilaspiiriä. Joulukuussa hän yleni Latvian armeijan everstiksi ja nousi divisioonan komentoon. Dankersin alaiset joukot osallistuivat taisteluihin Latvian vapaussodassa saksalaisia ja Pavel Bermondt-Avalovin valkoisia venäläisiä vastaan.[1]
Dankers yleni sodan jälkeen vuonna 1925 kenraaliksi ja vuonna 1933 hänestä tuli Kuurinmaan divisioonan komentaja. Dankers jäi eläkkeelle tammikuussa 1940 ja myöhemmin samana vuonna Neuvostoliitto miehitti Latvian. Dankers pakeni Saksaan 19. kesäkuuta ja palasi Latviaan Saksan vallattua Latvian Neuvostoliitolta toisen maailmansodan aikana. Saksalaismiehityksen aikana Dankers toimi Latvian hallinnon sisäasioiden vastaavana, eli tosiasiallisesti hallinnon päämiehenä. Neuvostoliiton joukot alkoivat edetä uudestaan Latviaan saksalaisten vetäytyessä ja Dankers pakeni jälleen vuoden 1944 keskivaiheilla Saksaan.[1]
Saksassa hän jäi länsivaltojen sotavangiksi vuosien 1945 ja 1946 välillä. Lopulta vapautettu Dankers muutti vuonna 1957 Yhdysvaltoihin, jossa hän asui loppu elämänsä. Dankers kuoli Grand Rapidsissä Michiganissa 11. huhtikuuta 1965. Ennen kuolemaansa hän kirjoitti teoksen Lai vēsture spriež tiesu ja muistelmansa No atmiņu pūra.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 188. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
