Oscar Lönnrot
Oscar Fredrik Lönnrot (31. elokuuta 1855 Porvoo – 4. tammikuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen Valtionrautateiden insinöörimekaanikko ja ammattikoulujen opettaja, joka oli keskeinen vaikuttaja ruotsalaisen vapaamuurariuden palauttamisessa Suomeen 1900-luvun alussa.[1][2]
Lönnrotin isä oli ammatiltaan satulaseppä ja syntyjään ruotsalainen. Lönnrot kävi joitain luokkia Porvoon alkeiskoulua ja työskenteli isänsä työpajassa. Hän muutti isänsä kuoltua Helsinkiin viilaajaksi Edvin Bergrothin johtamalle Helsingin kaasulaitokselle. Bergrothin kannustuksesta hän suoritti lyseon kurssin itsenäisesti, pääsi erillisluvalla polytekniseen opistoon ja valmistui koneinsinööriksi vuonna 1885. Hän toimi sitten Alfred Nobelin yhtiössä Bakussa konemestarina yhtiön Kaspianmerellä kulkevilla laivoilla. Vuonna 1889 hän siirtyi työnjohtajaksi valtionrautateiden Helsingin konepajaan, vuonna 1905 hänet nimitettiin 2. luokan koneinsinööriksi ja seuraavana vuonna insinöörimekaanikoksi. Päätyönsä ohella hän toimi myös Taideteollisuuskeskuskoulun ja Helsingin Teollisuuskoulun metallityöläisten ja veturinkuljettajien opettajana sekä Helsingin piirin kattilantarkastajana ja laivojen katsastusmiehenä.[1][2]
Lönnrot liittyi vuonna 1900 Ruotsissa vapaamuurarijärjestöön (Svenska Frimurare Orden), kun vapaamuurarius oli Suomessa vielä laitonta. Vuonna 1908 Lönnrot, konsuli E. A. Hjelt ja Hotelli Kämpin omistaja Axel Lundblad perustivat Granatenhjelm-säätiön. Jotta järjestön todellinen tarkoitus olisi pysynyt salassa Venäjän viranomaisilta, se oli virallisesti perustettu "hautojen hoitamiseen". Järjestö kokoontui vuosittain 1. toukokuuta laskemaan seppeleen Granatenhjelmin haudalle, jonka jälkeen vapaamuurariveljet kokoontuivat yleensä Hotelli Kämpissä. Järjestön johtajana Lönnrot sai tehtäväkseen kutsua maassa asuvat harvalukuiset veljet koolle ja kerätä vuosimaksun, joka oli tarkoitettu pääasiassa seppeleen ostamiseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana Lönnrot laski seppeleen varovaisuussyistä pääsääntöisesti aikaisin aamulla. Itsenäisessä Suomessa Lönnrot yleni Svenska Frimurare Orden i Finland -järjestön korkeimpaan asteeseen ja oli Ruotsissakin erittäin arvostettu vapaamuurari. Vuonna 1927 Lönnrot kutsuttiin Tukholman vapaamuurarikongressissa kuningas Kustaa V:n puheille.[1][2]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyhän Stanislauksen ja Pyhän Annan ritarikuntien jäsen.[1]
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimäisen luokan merkki.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anteckningar i special maskinlära för lokomotivförare och eldare. 1902.
- Erikois-koneopin muistiinpanoja veturin kuljettajille ja lämmittäjille. Helsinki: Rautatiehallitus, 1902.
- Handbok för lokomotivförare och eldare. (Fogelholm, Rudolf; Lönnrot, Oscar). Helsinki 1907.
- Käsikirja veturinkuljettajille ja lämmittäjille. (Fogelholm, Rudolf; Lönnrot, Oscar). Helsinki: Suomen Valtionrautatiet, 1907.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pois mennyt merkkimies. Oscar Fredrik Lönnrot. Voima ja käyttö : julkaisu koneenkäyttöä ja käyttötaloutta varten, 01.01.1929, nro 1, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 05.04.2023.
- ↑ a b c St Johannes Logen St Augustin I Finland Kort Historik 1756-1933. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 5.4.2023).