Orvo Raippamaa
Orvo Raippamaa (22. elokuuta 1907 Viipuri – 20. syyskuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja parapsykologian ja rajatiedon tuntija.[1][2]
Orvo Raippamaa oli Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran jäsenenä vuodesta 1949 alkaen ja hän toimi seuran sihteerinä 15 vuoden ajan. Hän piti parapsykologiasta, rajatiedosta ja henkisestä kehityksestä luentoja ja laati aiheista myös lehtikirjoituksia. Luento- ja lehtitekstit julkaistiin myöhemmin kirjana. Vuonna 1965 Raippamaa oli mukana perustamassa Suomen parapsykologian instituuttia yhdessä Jarl Fahlerin, Astrid Fahlerin ja Gustaf Gabriel Enebäckin kanssa.[1][2][3]
Jaana-lehden haastattelussa vuonna 1971 (Jaana 1/1971) Raippamaa kertoi äitinsä olleen selvänäkijä. Raippamaa joutui 15-vuotiaana junaonnettomuuteen, jossa hänen toinen jalkansa meni polven alapuolelta poikki. Hän kertoi nähneensä tapauksen edeltä käsin enneunena ja myös hänen äitinsä oli nähnyt tämän unen. Raippamaa kertoi nähneensä myös muita enneunia muun muassa talvisodan syttymisestä ja tulevasta vaimostaan.[1]
Maalauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Iltarusko: öljymaalaus. 1948 [4]
- Suurkirkko Helsinki: öljymaalaus. 1951
- Paris-52: öljymaalaus.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tiettömällä tiellä: matkaseuraa totuuden etsijälle; kokoelma Orvo Raippamaan säilyneistä teksteistä, toimittaneet Timo Kyllönen ja Markku Siivola. Toimittajat, Helsinki 2013 ISBN 978-952-93-2847-5
- Jouko Aho: Parapsykologit: ulkopuolisen näkemys poikkeavan tieteen suomalaiseen historiaan. Historiallisia tutkimuksia 176. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1993 ISBN 951-8915-80-6