Organisation Todt
Organisation Todt (OT) oli vuosina 1933–1945 natsi-Saksan hallinnon osa, laajoja rakennushankkeita toteuttava organisaatio. Todt rakensi sotilaallisia kohteita ja laitteita, infrastruktuuria ja muita Saksan valtakunnalle merkittäviä kohteita. Toiminta-alue käsitti Saksan lisäksi valloitetut alueet ja liittolaismaat. Laajimmillaan Todtilla oli palveluksessaan yli miljoona työntekijää, lisäksi käytettiin laajamittaisesti pakkotyövankeja. Suomessa järjestö toimi vuosina 1941–1944.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Organisation Todt harjoitti varsin merkittävää rakennustoimintaa sekä Saksassa että sen miehittämissä maissa.[1] Se perustettiin vuonna 1933 ja nimettiin ensimmäisen johtajansa tohtori Fritz Todtin mukaan. Samana vuonna Todt nimettiin Saksan tielaitoksen päätarkastajaksi (Generalinspektor für das deutsche Strassenwesen).[2] Sodan puhjettua hänestä tuli Luftwaffen reservinmajuri.
Työvoima
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Organisation Todt käytti työvoimana pääasiassa ulkomaalaisia työläisiä tai sotavankeja, mutta myös sellaisia saksalaisia sotilaita, joiden merkitys taistelijoina oli vähäinen.[1] Alun perin työväki koostui lähes yksinomaan saksalaisista työläisistä, mutta vuodesta 1939 alkaen suurehko osa heistä siirrettiin sotilasosastoihin tai varusteluteollisuuteen. Heidät korvattiin aluksi valloitettujen maiden niin sanotuilla vapaaehtoisilla työntekijöillä,[2] mutta pian yhä useammin pakolla otetuilla työläisillä.
Vuonna 1943 Organisation Todtin palveluksessa laskettiin olevan noin 800 000 henkilöä, joista noin neljäsosa oli saksalaisia ja kolme neljäsosaa muista maista.[2] Vuoden 1944 lopussa Organisation Todtin vahvuus oli kasvanut niin, että siihen kuului 1 360 000 henkilöä. Näistä muita kuin saksalaisia oli noin puolet, 700 000 henkilöä.[2]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Todtin organisaatio jakautui työyhtymiin (saks. Einsatzgruppe). Nämä toimivat määrätyllä maantieteellisellä alueella, esimerkiksi Skandinaviassa tai jossakin määrätyssä maassa. Työyhtymistä saatettiin erottaa suurehko, 5 000–15 000 miehen osasto, joita tällöin kutsuttiin työjoukoksi, esimerkiksi Skandinavian Einsatsgruppe Wikingistä oli erotettu Einsatz Finnland. Työjoukko jakaantui 1 000–5 000 miehen työkomppanioihin (saks. Bauleitung). Työkomppanioilla oli useita yleensä enintään 1 000:n miehen työmaita (saks. Baustelle). Kokoonpano ja vahvuudet kuitenkin vaihtelivat runsaasti.[3]
Organisation Todtiin kuuluneet työläiset majoitettiin usein sotilaallisesti järjestettyihin leireihin vastaavan leirinjohtajan (saks. Lagerführer) alaisuuteen.[4] Työläiset jaettiin yleensä 25–30 hengen ryhmiin ryhmänjohtajan (saks. Gruppenführer) johdolla, Bauleitung-komppanioihin ja OT-pataljooniin.[4]
Organisation Todtin henkilökunta oli Saksan sotilaslain alaista. He eivät osallistuneet kuitenkaan taisteluihin, eikä heille annettu taistelukoulutusta.[4] Saksalaisilla Organisation Todtin työntekijöillä oli järjestön tunnuksilla varustettu asepuku, jota ei jaettu muille työläisille.
Toimitsijoiden virka-arvot olivat epäyhtenäiset, sillä osa noudatti Wehrmachtin sotilasarvoja, kun puolestaan osa vastasi Schutzstaffelin nimikkeitä kapteeni (saks. Hauptssturmführer) tai majuri (saks. Sturmbannführer). Lisäksi oli järjestön omia virkanimikkeitä, kuten OT-mies (saks. OT-Mann), kantatyöläinen (saks. Stammarbeiter), työnjohtaja (saks. Vorarbeiter), mestari (saks. Meister), rintamanjohtaja (saks. Frontführer), ylivääpeli (saks. Haupttruppführer), rakennusjohtaja (saks. Bauleiter) ja yksikönjohtaja (saks. Einsatzleiter).[4]
Toiminta Saksan ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Organisation Todt toimi myös muissa maissa. Näihin perustettiin omat paikalliset järjestönsä, kuten Einsatzgruppe Russland Nord, jonka toiminta-alue oli Latvia, Liettua ja Viro.[5] Suomessa palveli Todtin työjoukko Einsatzt Finnland, joka kuului Skandinavian (Norjan) organisaation työyhtymän Einsatzgruppe Wikingin alaisuuteen.
Toiminta Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Einsatz Finnland perustettiin vuonna 1941. Joukko oli itsenäinen, liikkuva rakennusvirasto, jonka miesvahvuus oli noin 7 000 miestä, jotka edustivat 17 eri kansallisuutta.[6] Lisäksi käytettiin yleisesti vankityövoimaa. Suurimpia työkohteita olivat Jäniskosken voimalaitoksen teräsbetonisen pommisuojakuvun rakentaminen, Hyrynsalmen–Kuusamon kenttärata, Kolosjoen kaivoksen maanalaisen kakkossulattamon rakennustyöt sekä lukuisat sillanrakennuskohteet ja tienrakennustyöt Pohjois-Suomessa. Turvatakseen Petsamon nikkelin saannin ja Pohjois-Norjan päävaltatien puolustuksen Todt teki mittavia linnoitustöitä Lapissa ja rakensi esimerkiksi vahvat Sturmbock- ja Schutzwall-pääpuolustusasemat sekä Rovaniemen Ringwall-puolustusaseman etelästä suuntautuvaa hyökkäystä vastaan.
Einsatz Finnlandin esikunta, sairaala, päävarasto, suutarin- ja räätälinverstaat, autonkorjauspajat sekä huoltokeskus sijaitsivat Rovaniemellä. Lisäksi yksikölle oli vuokrattu Rovaniemen Puusepäntehdas. Komentajana toimi yleisrintamanjohtaja (saks. Generalfrontführer) ja ylirakennusneuvos (saks. Oberbaurath) August Michahelles (1903–1985).[7] Hän oli suunnitellut muun muassa rakennushankkeena erittäin vaativan Kehlsteinstraßen, valtakunnankansleri Adolf Hitlerin Kotkanpesään johtavan noin 6,5 kilometriä pitkän vuoristotien Obersalzbergissä.[8][9] Vuosina 1939–1941 Michahelles oli toiminut Organisation Todtin rakennusjohtajana Pfalzissa, Brysselissä ja Danzigissa, kunnes hänet nimitettiin 16. lokakuuta 1941 Einsatz Finnlandin johtajaksi (saks. Einsatzleiter) Rovaniemelle.[7]
Heinäkuussa 1944 Michallesia seurasi 36-vuotias rakennusneuvos (saks. Baurath) diplomi-insinööri Fritz Autenrieth (s. 16. maaliskuuta 1908), joka oli aluksi virka-arvoltaan rintamanylijohtaja (Oberfrontführer), mutta joka ylennettiin vuonna 1944 rintamanpääjohtajaksi (Hauptfrontführer).[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koverin keskitysleiri
- Saksan armeijan kenttärangaistusleirit Suomessa
- Luettelo suomalaisista sotavankileireistä 1941–1945
- Kannaksen varavankila
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lars Westerlund: Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941-1944. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 9789513142773
- Hietanen, Veikko: Saksalaisten Lapin armeija kärsi ankarasta talvesta ja eristyneisyydestä. (pääkirjoitus) Helsingin Sanomat, 8.12.1991. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047 HS Arkisto (maksullinen). Viitattu 7.2.2009.
- Huttunen, Pertti: Saksalaisten linnoittamistyöt Lapin sodassa 1944, s. 157–176. (Faravid. Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja XIII) Rovaniemi: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 1989. ISSN 0356-5629
- Rick D. Joshua: The Road - The Birth of the Project Das Kehlsteinhaus. 2003. Rick D. Joshua. Arkistoitu 12.3.2009. Viitattu 15.2.2009. (englanniksi)
- The Berghof - The Eagles Nest Black Sun. Arkistoitu 19.2.2009. Viitattu 15.2.2009. (englanniksi)
- Autenrieth, Fritz OT-Einsatzleiter Kunniamerkit (Arkistoitu – Internet Archive)
- Christian Gahlbeck ym.: Archivführer zur Geschichte des Memelgebiets und der Deutsch-litauischen Beziehungen (Google Books, s. 317) books.google.fi. Viitattu 16.2.2009. (saksaksi)
- Fritz Autenrieth GENprofi–Stammbaum[vanhentunut linkki] luettu 16.2.2009