Oquendo-luokka
| Oquendo-luokka | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3 004 t |
| Pituus | 116,5 m |
| Leveys | 11 m |
| Syväys | 5 m |
| Nopeus | 32,5 solmua |
| Miehistöä | 252 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
4 × DP 120 mm/50 -tykkiä 2 × Mk32 533 mm torpedoputkea 2 × Mk11 Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitintä Hughes 369 -helikopteri |
| Ilmatorjunta | 6 × Bofors 40 mm/70 -ilmatorjuntatykkiä |
Oquendo-luokka oli Espanjan laivaston kolmen aluksen muodostama hävittäjäluokka.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin alusten pääaseina piti olla kahdeksan 4,1 tuuman tykkiä kaksiputkisissa torneissa, joita täydentäisivät seitsemän 21 tuuman torpedoputkea ja kaksi syvyyspomminheitintä. Nämä kuitenkin vaihdettiin kuuteen sekä meri- että ilmamaaleihin ampuviin 4,7 tuuman 50 pituuskaliiperin tykkiin, jotka asennettiin kaksoisorneihin. Ilmatorjunta-aseistukseksi asennettiin kuusi Boforsin 40 millimetrin 70 pituuskaliiperin ja neljä 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Sukellusveneidentorjuntaan aluksille asennettiin kaksi Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitintä ja kummallekin kyljelle kaksi sukellusveneidentorjuntatorpedoputkea.[1]
Propulsiojärjestelmä oli kaksiakselinen Rateau-Bretagne-turbiinimoottori, joihin oli kytketty kolme kolmivaihe kattilaa. Järjestelmä tuotti 60 000 hevosvoimaa, mikä mahdollisti 39 solmun huippunopeuden. Alusten tankeissa oli 659 tonnia öljyä, mikä mahdollisti viidentoista solmun nopeudella 5 000 merimailin toimintamatkan. Alusten elektroniikkana oli brittiläiset tutkat tyyppejä 262, 275 ja 293 sekä yhdysvaltalainen SNW-10. Kaikuluotain oli QHBa.[1]
Oquendon koeajot osoittivat alusten epävakauden, joten alus siirrettiin telakalle painolastin lisäämiseksi ja kannen ylärakenteiden painon vähentämiseksi. Työ saatiin päätökseen 22. huhtikuuta 1963, minkä jälkeen aluksen standardiuppouma oli 2 582 tonnia ja kuormattuna 3 005 tonnia. Syväys oli kasvanut 3,8 metriin ja huippunopeus laskenut 32,4 solmuun. Aluksen aseistuksesta oli poistettu X-torni sekä 20 millimetrin ilmatorjuntatykki.[1]
Kahden muun aluksen työt keskeytettiin ja ne valmistuivat uudistettujen suunnitelmien mukaan Cartagenassa. Alusten pituus ja leveys kasvoivat ja niiden aseistus ja elektroniikka ostettiin Yhdysvalloista. Alukset muistuttivat varustukseltaan Gearing-luokan FRAM II -aluksia.[2]
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdeksän Ranskan Hardi-luokan alusten suunnitelmiin pohjautuvaa alusta tilattiin vuosina 1947-1948. Tilatuista aluksista kuusi peruutettiin vuonna 1953: Blas de Lezo, Gelmírez, Lángara, Bonifaz, Recalde ja Blasco de Garay.[1]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Oquendo | Ferrol | 15. kesäkuuta 1951 | 5. syyskuuta 1956 | 13. syyskuuta 1960 | poistettu alusluettelosta 1978 |
| Roger de Lauria | Ferrol Sociedad Española de Construcción Naval , Cartagena |
4. syyskuuta 1951 | 12. marraskuuta 1958 29. elokuuta 1967 |
30. toukokuuta 1969 | poistettu alusluettelosta 1982 |
| Marqués de la Ensenada | Ferrol Sociedad Española de Construcción Naval , Cartagena |
4. syyskuuta 1951 | 15. heinäkuuta 1959 2. maaliskuuta 1968 |
10. syyskuuta 1970 | poistettu alusluettelosta marraskuussa 1988 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Oquendo - Roger de Lauria - Marqués de la Ensenada |
| Edeltäjä: Audaz-luokka (1945) – Seuraaja: Lepanto-luokka |