Opposition ohjelma – Elämän puolesta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Opposition ohjelma – Elämän puolesta

Perustettu 1999 (keskustaunioni)
2018 (nykyinen nimi)
Puheenjohtaja Juri Boiko
Ideologia venäläismielisyys
EU-kriittisyys
Poliittinen kirjo keskusta[1]
Osoite Metšnykova 14/1, Kiova
Värit                sininen, vihreä, keltainen
Verh’ovna Rada
43 / 450
Paikallishallinto
4 215 / 43 122
Kotisivu zagittya.com.ua

Opposition ohjelma – Elämän puolesta (ukr. Опозиційна платформа — За життя, Opozytsijna platforma – Za žyttja; ven. Оппозиционная платформа — За жизнь, Oppozitsionnaja platforma – Za žizn; OPZŽ) oli Ukrainassa toiminut venäläismielinen ja euroskeptinen puolue.[1][2]

Puolue oli Ukrainan Verh’ovna Radan toiseksi suurin puolue, kunnes sen toiminta kiellettiin 20. maaliskuusta 2022.[3] 20. kesäkuuta 2022 hallinto-oikeus lakkautti puolueen ja tuomitsi sen omaisuuden menetetyksi valtiolle.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen edeltäjä, koko Ukrainan keskustaunioni (ukr. Всеукраїнське об'єднання «Центр», Vseukrajinske objedannja ”Tsentr”), perustettiin vuonna 1999.[5] Se osallistui vuoden 2002 parlamenttivaaleihin osana kansanliikeblokin vaalilistaa. Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa se oli osa Ne Tak -oppositioblokkia. Vuoden 2007 parlamenttivaaleissa se oli osa KUTšMA-vaaliliittoa.[6] Vuoden 2012 parlamenttivaaleihin puolue ei osallistunut. Vuonna 2014 puolue sai ensimmäiset kansanedustajansa, kun se oli osa oppositioblokkia, jonka listalta valittiin Verh’ovna Radaan 29 kansanedustajaa.[7]

Vuonna 2016 puolueen nimeksi vaihdettiin Elämän puolesta (ukr. За життя, Za žyttja).[8]

Vuonna 2018 Venäjän presidentin Vladimir Putinin läheinen ystävä Viktor Medvedtšuk liittyi puolueeseen.[9] 9. marraskuuta 2018 oppositioblokin puheenjohtaja Juri Boiko ja Rabinovytš allekirjoittivat yhteistyösopimuksen.[10][11] Oppositioblokin johtohahmoihin kuuluneet Vadym Novynskyi ja Borys Kolesnikov erosivat oppositioblokista ja väittivät sopimuksen olleen Boikon ”henkilökohtainen hanke”, josta puolue ei ollut päättänyt.[12] Uusi liittouma valitsi Boikon ehdokkaakseen vuoden 2019 presidentinvaaliin.[11]

Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa puolue sai 13,05 prosenttia äänistä ja 43 edustajaa Verh’ovna Radaan.[13] Vuoden 2020 paikalisvaaleissa puolue menestyi maan itä- ja eteläosissa.[14]

Maaliskuussa 2020 puolue lähetti delegaation vierailulle Venäjän valtioduumaan. Verh’ovna Radan mukaan kyseessä ei ollut sen virallisesti lähettämä delegaatio.[15][16]

Puolue tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan 2022.[17] Puolueen kansanedustaja Illja Kyva kuitenkin ilmaisi tukensa hyökkäykselle;[18] maaliskuussa 2022 hänet erotettiin puolueesta[19] ja myöhemmin kansanedustajien päätöksellä Verh’ovna Radasta.[20]

20. maaliskuuta 2022 Ukrainan kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvosto kielsi Opposition ohjelma – Elämän puolesta -puolueen sekä muiden venäläismielisten puolueiden toiminnan siksi aikaa, kun maassa vallitsee sotatila.[21][22]

Poliittiset kannat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2019 parlamenttivaaliohjelmassaan puolue ilmaisi haluavansa lopettaa dekommunisaation eli kommunismin symbolien kiellon ja poistamisen, lustraation eli Viktor Janukovytšiä tukeneiden viranhaltijoiden puhdistamisen sekä venäjän kielen aseman kustannuksella tapahtuvat ukrainalaistamistoimet. Se haluaa uudelleenneuvotella Ukrainan ja Euroopan unionin välisen yhteistyösopimuksen ja elvyttää kauppaa IVY-valtioiden kanssa. Puolue tavoittelee ”Ukrainan sotilaallis-poliittista neutraaliutta ja osallistumattomuutta mihinkään sotilaallis-poliittisiin liittoumiin.” Itä-Ukrainan sodan ratkaisemiseksi puolue halusi neuvotella suoraan yksipuolisesti itsenäisiksi julistautuneiden Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” kanssa.[23]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 puolueen kansanedustaja Illja Kyva ilmaisi täyden tukensa sodalle ja vaati Volodymyr Zelenskyin eroa. Puolue erotti Kyvan maaliskuun alussa.[24][25]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oppositiorintaman ja Yhtenäisen Venäjän tapaaminen vuonna 2019.
    Oppositiorintaman ja Yhtenäisen Venäjän tapaaminen vuonna 2019.
  • Puolueen vaalimainos Harkovassa vuonna 2019.
    Puolueen vaalimainos Harkovassa vuonna 2019.
  • Puolueen kannatus alueittain vuoden 2019 parlamenttivaaleissa.
    Puolueen kannatus alueittain vuoden 2019 parlamenttivaaleissa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Parties and Elections in Europe www.parties-and-elections.eu. Viitattu 13.4.2022.
  2. ↑ The changing face of pro-Russian political forces in Ukraine 9.7.2021. Ukraine Crisis Media Center. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Ukraine suspends 11 political parties with links to Russia the Guardian. 20.3.2022. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Суд заборонив ОПЗЖ Українська правда. 20.6.2022. Arkistoitu 20.6.2022. Viitattu 20.6.2022. (ukrainaksi)
  5. ↑ Juri Korohodskyi: Хто є хто у списку "Опозиційна платформа - "За життя". З ким і з чим йдуть на вибори Медведчук та Рабинович espreso.tv. 5. heinäkuuta 2019. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  6. ↑ Політична партія "Всеукраїнське об'єднання "Центр" sd.net.ua. 5. syyskuuta 2009. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  7. ↑ Poroshenko Bloc to get 132 seats in parliament - CEC Interfax-Ukraine. 8. marraskuuta 2014. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  8. ↑ Рабинович и Мураев перименовали партию "Центр" в "Жизнь" LB.ua. 26. heinäkuuta 2016. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (venäjäksi)
  9. ↑ Oliver Carroll: The return of the godfather: How Putin's best friend in Ukraine is staging an improbable comeback The Independent. 31. elokuuta 2018. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  10. ↑ Bermet Talant: Two Russia-friendly parties join forces for presidential election Kyiv Post. 9. marraskuuta 2018. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (englanniksi)
  11. ↑ a b Об'єднання Бойка-Рабіновича визначилося з кандидатом у президенти Ukrajinska pravda. 17. marraskuuta 2018. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  12. ↑ Рішення Бойка злитися з Рабіновичем не стосується "Опоблоку" – Новинський Ukrajinska pravda. 9. marraskuuta 2018. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  13. ↑ Вибори до Верховної Ради України 2019. Результати підрахунку голосів Ukrajinska pravda. 21. heinäkuuta 2019. Arkistoitu 15.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  14. ↑ Volodymyr Fesenko: Партийное измерение итогов местных выборов-2020 Ukrajinska pravda. 23. marraskuuta 2020. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (venäjäksi)
  15. ↑ В аппарате Рады назвали поездку депутатов от ОПЗЖ в Москву частным визитом Interfaks-Ukraina. 11. maaliskuuta 2020. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (venäjäksi)
  16. ↑ Депутаты ОПЗЖ не брали командировок для поездки в Москву - аппарат Рады Ukrinform. 11. maaliskuuta 2020. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (venäjäksi)
  17. ↑ Tanja Matjaš: Бойко став головою політради ОПЗЖ. Медведчука позбавили посади співголови LB.ua. 8. maaliskuuta 2022. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  18. ↑ Olha Hluštšenko: Кива в ефірі росТБ заявив, що Україна "поневолена і поставлена на коліна Заходом" Ukrajinska pravda. 24. helmikuuta 2022. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  19. ↑ Anatoli Bondartšuk: Верховна Рада до війни і зараз. Як партії голосують за безпекові ініціативи? Ukrajinska pravda. 11. maaliskuuta 2022. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  20. ↑ Roman Kravets: Кива більше не народний депутат Ukrajinska pravda. 15. maaliskuuta 2022. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  21. ↑ Ivan Boiko: "ОПЗЖ", "Партия Шария" и не только: СНБО решил остановить деятельность ряда партий Unian. 20. maaliskuuta 2022. Arkistoitu 20.3.2022. Viitattu 20. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  22. ↑ Зеленський: РНБО призупиняє діяльність ОПЗЖ, Партії Шарія та інших Ukrajinska pravda. 20. maaliskuuta 2022. Arkistoitu 20.3.2022. Viitattu 20. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
  23. ↑ ПРЕДВЫБОРНАЯ ПРОГРАММА ПАРТИИ "ОППОЗИЦИОННАЯ ПЛАТФОРМА - "ЗА ЖИЗНЬ" LB.ua. 12. kesäkuuta 2019. Arkistoitu 17.3.2022. Viitattu 17. maaliskuuta 2022. (venäjäksi)
  24. ↑ Кива в ефірі росТБ заявив, що Україна “поневолена і поставлена на коліна Заходом” Українська правда. Viitattu 13.4.2022. (ukraina)
  25. ↑ Верховна Рада до війни і зараз. Як партії голосують за безпекові ініціативи? Українська правда. Viitattu 13.4.2022. (ukraina)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Opposition_ohjelma_–_Elämän_puolesta&oldid=22042163”