Ons Heemecht

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ons Heemecht
Kansallislaulun nuotit
Kansallislaulun nuotit
Valtio  Luxemburg
Säveltäjä Jean Antoine Zinnen
Sanoittaja Michel Lentz
Sävelletty 1864
Suomenkielinen nimi "Kotimaamme"


Kansallislaulun melodia

Ons Heemecht (tai aiemmin Ons Hémécht) on Luxemburgin kansallislaulu. Sen luxemburginkielinen nimi on suomeksi ”Kotimaamme”. Laulun on säveltänyt Jean Antoine Zinnen vuonna 1864 Michel Lentzin vuonna 1859 kirjoittamiin sanoihin. Laulusta tuli kansallislaulu vuonna 1895.

Wou d'Uelzecht durech d'Wisen zéit,
duerch d'Fielsen d'Sauer brécht.
Wou d'Rief laanscht d'Musel dofteg bléit,
den Himmel Wäin ons mécht.
Dat ass onst Land, fir dat mir géif,
heinidden alles won.
Onst Heemechtsland, dat mir sou déif
an onsen Hierzer dron,
onst Heemechtsland, dat mir sou déif
an onsen Hierzer dron.
An sengem donkle Bëscherkranz,
Vum Fridde stëll bewaacht,
Sou ouni Pronk an deire Glanz
Gemittlech léif et laacht;
Säi Vollek frou sech soe kann,
An 't si keng eidel Dreem:
Wéi wunnt et sech sou heemlech dran,
wéi ass 't sou gutt doheem!
Gesank, Gesank vu Bierg an Dall
Der Äerd, déi äis gedron;
D'Léift huet en treie Widderhall
a jidder Broscht gedon;
Fir d'Heemecht ass keng Weis ze schéin;
all Wuert, dat vun er klénkt,
gräift äis an d'Séil wéi Himmelstéin
an d'A wéi Feier blénkt.
O Du do uewen, deem seng Hand
duerch d'Welt d'Natioune leet,
behitt Du d'Lëtzebuerger Land
vru friemem Joch a Leed!
Du hues ons all als Kanner schonn
de fräie Geescht jo ginn.
Looss viru blénken d'Fräiheetssonn,
déi mir sou laang gesinn!
Looss viru blénken d'Fräiheetssonn,
déi mir sou laang gesinn!

Virallinen kansallishymni koostuu säkeistöistä 1 ja 4.

Suorasanainen käännös suomeksi:

Missä Else virtaa niittyjen läpi,
Sauer murtautuu halki kallioiden,
missä viinirypäleet kukkivat tuoksuen Moselin varsilla,
taivas antaa meille viinin:
Se on maamme, jonka edestä
uskaltaisimme täällä kaikkemme,
kotimaamme, jota kannamme
niin syvällä sydämessämme.
Pimeiden metsiensä siimeksessä,
hiljaisen rauhan vaalimana,
niin vailla koreutta ja kallista loistoa,
se hymyää kotoisan vienosti.
Sen kansa voi kutsua itseään onnelliseksi,
eikä se ole pelkkä unelma:
kuinka kodikasta onkaan asua täällä,
kuinka ihanaa olla täällä kotonaan.
Laulu, laulu vuorilta ja laaksoista
maalle, joka on meitä kantanut,
rakkautesi saa kalliin vastauksen
jokaisen rinnassa.
Kotimaalle ei yksikään laulu ole liian kallis,
jokainen sanakin siitä,
valtaa sielun kuin ääni taivaasta
ja silmämme loistavat liekkien lailla.
Oi, Sinä taivaassa, jonka käsi
johtaa kansakuntia halki maailman,
varjele Sinä Luxemburgin maata
vieraan ikeestä ja piinasta.
Olethan antanut meille kaikille lapsinasi
vapaan hengen,
anna sen vapauden auringon paistaa edelleen,
jonka olemme jo nähneet niin pitkään.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]