Onni Voipio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Onni Voipio, sukunimi vuoteen 1901 Åkerman, (14. heinäkuuta 1881 Savitaipale23. lokakuuta 1937 Viipuri) oli suomalainen juristi ja Korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1][2]

Voipion vanhemmat olivat senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja, hovioikeuden presidentti Daniel Woldemar Åkerman ja Emma Henrika Perander. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1899 ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1904. Voipio sai varatuomarin arvon 1907.[1]

Voipio oli aluksi asianajajana Viipurissa 1907–1913 ja sitten Viipurin hovioikeudessa notaarina 1913, asessorina 1913–1916, hovioikeudenneuvoksena 1916–1917, viskaalina 1918–1919, asessorina 1919–1927 ja hovioikeudenneuvoksena 1927–1930. Hän oli Korkeimman oikeuden apujäsenenä 1926–1930 sekä jäsenenä ja oikeusneuvoksena 1930–1932 ja sen jälkeen viimeksi Viipurin tuomiokunnan tuomarina 1932–1937.[1][2]

Onni Voipio oli naimisissa vuodesta 1905 kansakoulunopettaja Iida Kohosen kanssa.[1] Onni Voipion sisaruksia olivat tuomari, kirjailija Väinö Voipio, teologi ja professori Aarni Voipio, rehtori ja kansanedustaja Toini Voipio, kansanopiston johtaja ja kirjailija Aino Voipio sekä hammaslääkäri ja nimimerkkiä Armi Voipio käyttänyt kirjailija Elli Hällström.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]