Onnenhetkiä
| Onnenhetkiä | |
|---|---|
| Le Petit théâtre de Jean Renoir | |
| Ohjaaja | Jean Renoir |
| Käsikirjoittaja | Jean Renoir |
| Säveltäjä |
Joseph Kosma Jean Wiener |
| Kuvaaja | Georges Leclerc |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ranska Saksan liittotasavalta Italia |
| Ensi-ilta | 1970 |
| Kesto | 98 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Onnenhetkiä (Le Petit théâtre de Jean Renoir) on Jean Renoirin viimeiseksi jäänyt elokuvaohjaus vuodelta 1970. Televisiolle tehty elokuva koostuu kolmesta, tavallaan neljästäkin episodista, jotka Renoir on itse käsikirjoittanut ja jotka hän elokuvassa myös itse esittelee.
Ensimmäinen episodi, ”Viimeinen jouluillallinen”, perustuu Hans Christian Andersenin satuun ja kertoo Seine-joen siltojen alla asuvista vanhasta miehestä ja naisesta. Toinen, kokeellinen ”Sähkökiillottaja” kertoo parkettiaan pakkomielteisesti puunaavasta kotirouvasta ja tämän kahdesta aviomiehestä osittain lauletuin vuorosanoin ja sekakuoron kommentoimana. Kolmas episodi ”Yvetot’n kuningas” on suvaitsevaisuudelle omistettu lyhyt komedia ”aisankannattajasta” eli miehestä, joka hyväksyy uskottoman vaimonsa rakastajan. Eräänlainen neljäs episodi on toisen ja kolmannen tarinan väliin sijoitettu musiikkiesitys, Jeanne Moreaun laulama ”Quand l’amour meurt”.[1][2]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Järvenpää, Eeva: Viikon elokuvia. Hyvien nimien viikko. Helsingin Sanomat, 25.1.1975, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Fränti, Mikael: Renoirin testamentti ”julmalle ja epäoikeudenmukaiselle maailmalle”. Kolmen episodin Onnenhetkiä. Helsingin Sanomat, 20.10.1984, s. 55. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made (Arkistoitu – Internet Archive). Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.