Onnellisten illallinen
Onnellisten illallinen (Celebration) vuodelta 2000 on Harold Pinterin viimeiseksi jäänyt näytelmä.
Näytelmä on sosiaalinen satiiri, jonka kulisseina on ylellinen ravintola. Se tekee pilkkaa The Ivy -nimisestä Lontoon Covent Gardenin lähellä West Endin teatterialueella sijaitsevasta ravintolasta ja sen asiakkaista, jotka ovat poikenneet sinne baletti- tai oopperaesityksen jälkeen. He tosin eivät muista mitään näkemästään, tuskin esitysten nimiäkään. Rikkaat rääväsuut ovat yhtä arvostelukyvyttömiä pöytäseuralaistensa kuin ruokansa suhteen. Heidän keskustelunsa liittyvät toisiinsa vain pinnallisella tasolla, jos silläkään[1] Näytelmässä ei tuntuisi pinnallisesti katsoen olevan niin paljon poliittisia kaikuja kuin joissakin Pinterin 1980- ja 1990-luvun näytelmissä. Sen miespäähenkilöt, veljekset Lambert ja Matt, kuuluvat eliittiin (kuten miehet Party Timessa) ja luonnehtivat itseään "rauhanomaisiksi strategiakonsulteiksi, koska meillä ei ole aseita".[2] Naapuripöydän pankkimies Russell taas esittäytyy "täysin häiriintyneeksi persoonaksi... psykopaatiksi",[3] kun taas Lambert väittää syntyneensä uudelleen sivistyneemmäksi, ystävällisemmäksi, mukavammaksi henkilöksi.[4][5] Näiden henkilöiden ulkoisesti tyynen pinnan alta paljastuu vertaansa vailla olevaa ilkeyttä.
Onnellisten illallinen manaa esiin tuttuja poliittisia yhteyksiä: "Onnellisten illallisen mahtipontiset kerskailijat... ja 'Huoneen' hiljaisemmat työväenluokkaiset mumisijat ovat pinnan alla yhtä ja samaa".[1] "Raha on vakiintuneen vallan palveluksessa, ja näytelmän veljekset ovat 'strategiakonsultteja', joiden työhön kuuluu voimankäyttöä ja väkivaltaa.... On houkuttelevaa mutta väärin rinnastaa koomista valtasuhteiden kääntymistä Onnellisten illallisessa laajempien poliittisten rakenteiden pysyvään muutokseen", sanoo Grimes, jonka mielestä näytelmä ilmaisee Pinterin pessimististä suhtautumista mahdollisuuteen, että status quo ei olisikaan pysyvä.[6]
Koska Tarjoilijan usein huvittavan uskomattomat muistumat Pinterin isoisästä havainnollistuvat Onnellisten illallisessa, viimeiset näytelmät myös laajentavat joitakin hänen aiempien "muistelmanäytelmiensä" ekspressionistisia aspekteja, samalla kun neluovat kiinnekohtia hänen "uhkaaviin komedioihinsa", mistä esimerkkejä on henkilöissä ja Tarjoilijan loppupuheessa: "Isoisäni tutustutti minut elämän salaisuuteen, ja olen yhä keskellä sitä. En löydä ovea, josta pääsisin ulos. Isoisäni pääsi pois. Mutta minä haluaisin esittää vielä välihuomautuksen. Hän seisoo paikallaan. Hidas häivytys.[7] Suunnilleen noihin aikoihin Pinterin sovitus julkaisemattomasta käsikirjoituksesta Remembrance of Things Past ja henkiin herätetty Caretaker – Kuokkavieras, jonka ohjasi Patrick Marber ja jossa näyttelivät pääosaa Michael Gambon, Rupert Graves ja Douglas Hodge, olivat näyttämöllä samaan aikaan Lontoon West Endissä (vuosina 2000–2001).[8]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmän juonen keskeisinä henkilöinä ovat kolme pariskuntaa, jotka ovat syömässä kaupungin kalleimmassa ravintolassa (viittaus lontoolaiseen The Ivy -ravintolaan). Yhdessä pöydässä istuvat veljekset Lambert ja Matt ja siskokset Prue ja Julie. Lambert ja Julie ovat naimisissa keskenään, samoin Matt ja Prue. He juhlivat Lambertin ja Julien hääpäivää. Toisessa pöydässä istuvat Russell ja Suki, jotka myöhemmin liittyvät toisten aterioitsijoiden seuraan. Aterioitsijoiden keskustelu katkeaa ravintoloitsija Richardin (jonka henkilö perustuu lontoolaiseen ravintoloitsijaan Jeremy Kingiin), ravintolan emännän Sonian ja nimettömän tarjoilijan pohdiskeluun. Vuorosanat alkavat näennäisesti tavallisena juhla-ateriana, josta kehittyy viha-rakkaus-suhteiden ja sukurutsan pohjavirtoja sisältävä synkempien aiheiden kudelma. Näytelmä päättyy salaperäiseen (ja "kesken jäävään") tarjoilijan puheeseen, joka viittaa arjesta pakenemisen keinoon.
Televisiosovitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]John Crowley on ohjannut vuonna 2006 näytelmästä televisiosovituksen. Sen ensiesitys oli 2007.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Michael Gambon | … | Lambert |
| James Bolam | … | Matt |
| Julia McKenzie | … | Prue |
| Penelope Wilton | … | Julie |
| Colin Firth | … | Russell |
| Janie Dee | … | Suki |
| James Fox | … | Richard |
| Sophie Okonedo | … | Tarjoilijatar (Sonia) |
| Stephen Rea | … | Tarjoilija |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Grimes, Charles. Harold Pinter's Politics: A Silence Beyond Echo, Madison & Teaneck, NJ: Fairleigh Dickinson Univ. Press, 2005. ISBN 0838640508.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Brantley, Ben, "Pinter's Silences, Richly Eloquent", The New York Times, 27.7. 2001, julkaistu teoksessa "Lincoln Center Festival, New York, 2001", HaroldPinter.org, viitattu 9.5.2009.
- ↑ Celebration [London: Faber, 2000], s. 60.
- ↑ Celebration, s. 39.
- ↑ Celebration, s. 56.
- ↑ Grimes, s. 129.
- ↑ Grimes, s. 130.
- ↑ Celebration, s. 72.
- ↑ Herdman, Katie, Daisy Evans, Laura Lankester (toim.) "Plays", HaroldPinter.org, Harold Pinter, 9.5.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Onnellisten illallinen Internet Movie Databasessa (englanniksi), televisionäytelmä
- Näytelmän esitystietoja Harold Pinterin sivustolla