Omantunnon tutkiskelu

Omantunnon tutkiskelu on hengellinen harjoitus, jossa katsastetaan omia menneisyyden ajatuksia, sanoja, tekoja ja laiminlyöntejä peilaten niitä moraalikäsitykseen. Katolinen kirkko kehottaa tekemään omantunnon tutkiskelun valmistautumisena parannuksen ja sovinnon sakramenttiin ja käyttämään omatunnon peilinä kymmentä käskyä sekä hyveitä ja paheita. Juutalaisuudessa valmistaudutaan Jom kippur-juhlaan katumuksella ja omantunnon tutkiskelulla. Islaminuskossa Muhasabah ja itsetutkiskelu ovat hyvin samantapaista tutkiskelua, jossa peilataan omatuntoa islamin moraalilakeihin.. Marxismi-leninismi opettaa, että "arvostelu ja itsearvostelu on kommunistille yhtä välttämätön kuin ihmiselle on ilma ja vesi".

Kristinuskossa

Ignatius Loyola

Käsky omantunnon tutkiskeluun kristinuskossa on paitsi juutalaisuuden perintöä, tulee myös selkeänä Paavalilta: "Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi." 1 Kor. 11:28-31 (Arkistoitu – Internet Archive) Koska alkukirkossa ehtoollista vietettiin hyvin usein, tuli myös omantunnon tutkiskelusta arkinen osa uskon harjoittamista. Esimerkiksi pyhä Antonios Suuri kirjoitti tutkiskelevansa omantuntoaan joka ilta ja Basileios Suuri, Augustinus ja Bernhard Clairvauxlainen opettivat seuraajilleen sen olevan yksi oleellinen osa kristinuskon harjoittamista ja sääntökuntien perustajat lisäsivät omantunnon tutkiskelun sääntökuntalakeihinsa. Ignatius Loyolaa oli kuitenkin viimein se, joka kirjasi ylös tarjat ohjeet itsetutkiskeluun Jesuiitojen sääntökunnan hengellisten harjoitusten ohjeisiin. Nykyään ignatiaaniset itsetutkiskelun retriitit ovat tulleet suosituiksi myös luterilaisuudessa.

Katolisessa kirkossa omantunnon tutkiskelu on oleellinen osa katolisen uskon harjoittamista. Katolisen kirkon katekismus nimittäin määrittelee, että jokaisen katolilaisen tulisi käydä ripillä, eli vastaanottaa katumuksen ja sovituksen sakramamentin vähintään kerran vuodessa. Ja omantunnon tutkiskelulla valmistaudutaan ripillä käyntiin. Se on myös jokapäiväinen uskon harjoitus osana kompletoriota.

Myös luterilaisuudessa esitti Martin Luther, että jokaisen uskovaisen päivän tulisi päättyä kompletorioon, joka sisältää synnintunnustuksen. Nykyään Vähäkatekismuksessa käskee kirkon reformoija: "Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?"

Aiheesta muualla

• Omantunnon tutkistelusta katolisen Pyhän Ristin seurakunnan sivulla

• Oskari Juurikkala, Opas ripittäytymistä varten