Siirry sisältöön

Kesäolympialaiset 1996

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Olympialaiset 1996)
XXVI olympiadin kisat
Isäntäkaupunki Yhdysvallat Atlanta, Georgia, Yhdysvallat
Osallistujamaita 197
Osallistujat 10 339
(6 822 miestä, 3 517 naista)
Kisatapahtumat 271 kilpailua 36 lajissa
Avajaiset 19. heinäkuuta 1996
Päättäjäiset 4. elokuuta 1996
Avaaja presidentti Bill Clinton
Urheilijoiden vala Teresa Edwards
Tuomareiden vala Hobie Billingsley
Olympiatulen sytyttäjä Muhammad Ali
Olympiastadion Centennial Olympic Stadium
← 1992 2000 →

Vuoden 1996 kesäolympialaiset (19. heinäkuuta – 4. elokuuta 1996) Yhdysvaltojen Atlantassa juhlistivat modernin olympialiikkeen satavuotista historiaa. Kisat muistetaan muun muassa Eric Robert Rudolphin toteuttamasta pommi-iskusta, jonka seurauksena yksi kuoli ja 111 loukkaantui.[1][2][3]

Valintaprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlanta valittiin isäntäkaupungiksi 96. Kansainvälisen olympiakomitean kokouksessa Tokiossa 18. syyskuuta 1990. Atlanta voitti Ateenan viidennellä äänestyskierroksella. Atlanta aloitti hakuprosessinsa vuonna 1987, vain kolme vuotta Los Angelesin kisojen jälkeen.[4][3]

Äänestystulokset
Kaupunki Maa Kierros 1 Kierros 2 Kierros 3 Kierros 4 Kierros 5
Atlanta  Yhdysvallat 19 20 26 34 51
Ateena  Kreikka 23 23 26 30 35
Toronto  Kanada 14 17 18 22
Melbourne  Australia 12 21 16
Manchester  Yhdistynyt kuningaskunta 11 5
Belgrad  Jugoslavia 7

Lajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiaohjelmassa oli 271 tapahtumaa 26 eri urheilumuodossa.[5][6][7][3]

Osallistujat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlantan vuoden 1996 kesäolympialaisiin osallistui 197 maata. Kyseessä oli ensimmäinen kerta olympialaisten historiassa, kun mukana olivat kaikki KOK:n jäsenvaltiot.[5][6][7]

Mitalitaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuoden 1996 kesäolympialaisten mitalitaulukko

Kisojen menestyksekkäin maa oli isäntämaa Yhdysvallat.[8][7][9]

Vuoden 1996 kesäolympialaisten mitalitaulukko
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1  Yhdysvallat 44 32 25 101
2  Venäjä 26 21 16 63
3  Saksa 20 18 27 65
4  Kiina 16 22 12 50
5  Ranska 15 7 15 37
6  Italia 13 10 12 35
7  Australia 9 9 23 41
8  Kuuba 9 8 8 25
9  Ukraina 9 2 12 23
10  Etelä-Korea 7 15 5 27
11  Puola 7 5 5 17
12  Unkari 7 4 10 21

Kohokohtia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen mediaspektaakkeliksi muodostui isäntämaan pikajuoksija Michael Johnson, joka voitti ensimmäisenä miesurheilijana samoissa olympialaisissa 200 metrin ja 400 metrin juoksun. 200 metrin voitto tuli maailmanennätysajalla 19,32, joka oli lähes 0,4 sekuntia parempi kuin entinen maailmanennätys. Suoritus jätti täysin varjoonsa samojen kisojen 100 metrin finaalissa syntyneen maailmanennätyksen, Kanadan Donovan Baileyn voittoajan 9,84. Kisat muistetaan myös Carl Lewisin neljännestä peräkkäisestä pituushypyn olympiakultamitalistaan. Naisten yleisurheilukilpailujen tähti oli Ranskan Marie-José Perec, joka voitti tuplamestaruuden 200 ja 400 metrillä. Myös Venäjän Svetlana Masterkova voitti kaksi kultaa, 800 ja 1 500 metrillä. Pituushypyssä Chioma Ajunwa voitti Nigerian historian ensimmäisen kullan, ja seitsenottelussa Ghada Shouaa teki saman tempun Syyrian väreissä.

Uinnissa Venäjän Aleksandr Popov uusi Barcelonan saavutuksensa ja voitti kullan sekä 100 metrin että 50 metrin vapaauinnissa. Pidempiä vapaauintimatkoja hallitsi Uuden-Seelannin Danyon Loader, joka voitti 200 metriä ja 400 metriä. Perhosuinnissa tuplamestari oli Venäjän Denis Pankratov. Yhdysvaltain Josh Davis voitti kolme viestikultaa. Naisten puolella yhdysvaltalainen uimari Amy Van Dyken voitti neljä kultaa (2 henkilökohtaista ja 2 viestikultaa). Naisten uintikuningatar oli kuitenkin Irlannin Michelle Smith, joka voitti kolme henkilökohtaista uintikultaa. Hänet asetettiin kaksi vuotta myöhemmin neljän vuoden kilpailukieltoon doping-käryn vuoksi, mutta hän sai kuitenkin säilyttää mitalinsa. Henkilökohtaisiin tuplavoittoihin ylsivät Van Dyken sekä Etelä-Afrikan Penelope Heyns rintauintimatkoilla. Unkarin Krisztina Egerszegi otti historiallisen kolmannen peräkkäisen kultansa 200 metrin selkäuinnissa. Häntä ennen vain Australian Dawn Fraser oli voittanut samalla henkilökohtaisella uintimatkalla kolme peräkkäistä olympiakultaa. Yhdysvallat voittivat kaikki kuusi viestikultaa.

Kisojen menestynein urheilija oli Venäjän voimistelija Aleksei Nemov, joka voitti kaikkiaan kuusi mitalia (2 kultaa, 1 hopea ja 3 pronssia). Hänen kultamitalinsa tulivat joukkuekilpailussa ja hypyssä. Kuusiottelussa hän jäi hopealla, kun kullan vei Kiinan Li Xiaoshuang. Naisten puolella suurimman huomion keräsi Yhdysvaltain joukkuekilpailun kultajoukkue, joka sai lempinimen ”Magnificent Seven”. Ukrainan Lilija Popkopajeva voitti neliottelun ja permannon kultamitalit.

Pyöräilyssä olivat ensimmäistä kertaa ammattilaiset mukana. Maantieajon kullat menivät Sveitsin Pascal Richardille ja Ranskan Jeannie Longo-Ciprellille. Myös viisinkertainen Tour de Francen voittaja Espanjan Miguel Indurain nousi korkeimmalle korokkeelle voitettuaan aika-ajon. Ratapyöräilyssä Saksan Jens Fiedler voitti toisen peräkkäisen kultansa miesten eräajossa.

Painonnostossa Turkin Naim Süleymanoğlu voitti kolmannen peräkkäisen kultansa 64 kilon sarjassa. Kreikkalais-roomalaisessa painissa kolmannen perättäisen kullan vei Venäjän Aleksandr Karelin, joka voitti jälleen raskaan sarjan. Miekkailussa tuplavoittoihin ylsivät Ranskan Laura Flessel henkilökohtaisessa ja joukkuekalvassa sekä Venäjän Stanislav Pozdnjakov henkilökohtaisessa ja joukkuesäilässä.

Joukkuelajeissa suurimman huomion keräsi Barcelonan tapaan Yhdysvaltain koripallojoukkue, joka tällä kertaa kulki nimellä Dream Team III. Finaalissa joukkue kukisti Jugoslavian 95–69. Myös naisten koripallokulta matkasi Yhdysvaltoihin. Joukkueen johtohahmona oli avajaisissa olympiavalan vannonut Teresa Edwards, joka pelasi neljänsissä olympialaisissaan.

Jalkapallossa Nigeria voitti ensimmäisenä afrikkalaisena maana kultamitalit. Joukkue kaatoi suursuosikit Brasilian välierissä ja Argentiinan finaalissa. Naisten jalkapallon oli ensimmäistä kertaa ohjelmassa, ja kullat vei isäntäjoukkue Yhdysvallat. Myös ensi kertaa mukana ollut softball päätyi isäntien juhliin. Baseballin kullan nappasi Kuuba.

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jalkapalloa
    Jalkapalloa
  • Aitajuoksua
    Aitajuoksua
  • Nyrkkeilyä
    Nyrkkeilyä
  • Pyöräilijä Alex Zulle
    Pyöräilijä Alex Zulle
  • Uintia
    Uintia
  • Uimastadion
    Uimastadion

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Barcelona 1992 Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 19.3.2016. (englanniksi)
  2. ↑ The Official Report of the Centennial Olympic Games (pdf) Organizing Committee. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b c 1996 Atlanta (arkistoitu versio) Yle. Viitattu 21.3.2016.
  4. ↑ International Olympic Committee Vote History www.aldaver.com. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  5. ↑ a b Factsheet - The Games of the Olympiad (pdf) International Olympic Committee. Viitattu 19.3.2016. (englanniksi)
  6. ↑ a b Barcelona 1992 - Games of the XXV Olympiad International Olympic Committee. Viitattu 19.3.2016. (englanniksi)
  7. ↑ a b c 1996 Atlanta Summer Games Sports-Reference. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Atlanta 1996 olympic.it. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Event results Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 19.3.2016. (englanniksi)
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kesäolympialaiset 1996.
Kesäolympialaisten 1996 lajit ja kilpailutapahtumat

Ammunta | Baseball | Jalkapallo | Jousiammunta | Judo | Koripallo | Käsipallo | Lentopallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Purjehdus | Pyöräily | Pöytätennis | Ratsastus | Softball | Soutu | Sulkapallo | Taitouinti | Tennis | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu

Valtiot kesäolympialaisissa 1996
Afrikka  Algeria  Angola  Benin  Botswana  Burkina Faso  Burundi
 Djibouti  Egypti  Etelä-Afrikka  Etiopia  Gabon  Gambia
 Ghana  Guinea  Guinea-Bissau  Kamerun  Kap Verde  Kenia
 Keski-Afrikan tasavalta  Komorit  Kongon tasavalta  Lesotho  Liberia  Libya
 Madagaskar  Malawi  Mali  Mauritania  Mauritius  Marokko
 Mosambik  Namibia  Niger  Nigeria  Norsunluurannikko  Päiväntasaajan Guinea
 Ruanda  Sambia  São Tomé ja Príncipe  Senegal  Seychellit  Sierra Leone
 Somalia  Sudan  Swazimaa  Tansania  Tšad  Tunisia
 Togo  Uganda  Zaire  Zimbabwe
Aasia  Afganistan  Bahrain  Bangladesh  Bhutan  Brunei  Filippiinit
 Hongkong  Indonesia  Intia  Iran  Irak  Japani
 Jemen  Jordania  Kazakstan  Kuwait  Kambodža  Kiina
 Kiinan Taipei  Kirgisia  Pohjois-Korea  Etelä-Korea  Laos  Libanon
 Malediivit  Malesia  Mongolia  Myanmar  Nepal  Oman
 Pakistan  Palestiina  Qatar  Saudi-Arabia  Singapore  Sri Lanka
 Syyria  Tadžikistan  Thaimaa  Turkmenistan  Uzbekistan  Vietnam
 Arabiemiraatit
Eurooppa  Alankomaat  Albania  Andorra  Armenia  Azerbaidžan  Belgia
 Bosnia ja Hertsegovina  Bulgaria  Espanja  Georgia  Irlanti  Islanti
 Iso-Britannia  Israel  Italia  Itävalta  Jugoslavia  Kreikka
 Kroatia  Kypros  Latvia  Liechtenstein  Liettua  Luxemburg
 Pohjois-Makedonia  Malta  Moldova  Monaco  Norja  Puola
 Portugali  Ranska  Romania  Ruotsi  Saksa  San Marino
 Slovakia  Slovenia  Suomi  Sveitsi  Tanska  Tšekki
 Turkki  Ukraina  Unkari  Valko-Venäjä  Viro  Venäjä
Amerikka  Alankomaiden Antillit  Antigua ja Barbuda  Argentiina  Aruba  Bahama  Barbados
 Belize  Bermuda  Bolivia  Brasilia  Brittiläiset Neitsytsaaret  Caymansaaret
 Chile  Costa Rica  Dominica  Dominikaaninen tasavalta  Ecuador  El Salvador
 Grenada  Guatemala  Guyana  Haiti  Honduras  Jamaika
 Kanada  Kolumbia  Kuuba  Meksiko  Nicaragua  Panama
 Paraguay  Peru  Puerto Rico  Saint Kitts ja Nevis  Saint Lucia  Saint Vincent ja Grenadiinit
 Suriname  Trinidad ja Tobago  Uruguay  Venezuela  Yhdysvallat  Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Oseania  Amerikan Samoa  Australia  Cookinsaaret  Fidži  Guam  Nauru
 Papua-Uusi-Guinea  Salomonsaaret  Samoa  Tonga  Uusi-Seelanti  Vanuatu
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kesäolympialaiset_1996&oldid=22704243”