Olympiabakken

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Olympiabakken
Paikkakunta: Norja Ringebu, Norja
Talviurheilukeskus: Kvitfjell Alpinanlegg
Vuori: Kvitfjell
Rinneluokitus: Musta
Yläasema: 1 027 m
Ala-asema: 182 m
Korkeusero: 845 m
Pituus: 3 050 m
Maksimijyrkkyys: 64 %
Minimijyrkkyys: 0 %
Keskijyrkkyys: 27,7 %
Hissi
Hissi: Olympic Express,
Kvitfjell Express
Tyyppi: 4-hengen tuolihissi,
6-hengen tuolihissi
Kapasiteetti: 1 600 henkilöä/h,
2 000 henkilöä/h
Ala-asema: 182 m
Yläasema: 1 032 m
Miehet
Syöksylasku
Lähtö: 1 020 m
Maali: 182 m
Korkeusero: 838 m
Pituus: 3 035 m
Maksimijyrkkyys: 64 %
Minimijyrkkyys: 0 %
Keskijyrkkyys: 27,6 %
Olympiakilpailu: 13.2.1994
1. MC-kilpailu: 19.3.1993
Super-G
Lähtö: 860 m
Maali: 182 m
Korkeusero: 678 m
Pituus: 2 405 m
Maksimijyrkkyys: 64 %
Minimijyrkkyys: 0 %
Keskijyrkkyys: 28,2 %
Olympiakilpailu: 17.2.1994
1. MC-kilpailu: 21.3.1993
Naiset
Syöksylasku
Lähtö: 890 m
Maali: 182 m
Korkeusero: 708 m
Pituus: 2 641 m
Maksimijyrkkyys: 64 %
Minimijyrkkyys: 0 %
Keskijyrkkyys: 26,8 %
Olympiakilpailu: 19.2.1994
1. MC-kilpailu: 13.3.1993
Super-G
Lähtö: 782 m
Maali: 182 m
Korkeusero: 600 m
Pituus: 2 170 m
Maksimijyrkkyys: 60 %
Minimijyrkkyys: 0 %
Keskijyrkkyys: 27,6 %
Olympiakilpailu: 15.2.1994
1. MC-kilpailu: 7.3.1996

Olympiabakken on laskettelurinne Kvitfjell Alpinanleggissa Ringebussa Norjassa.

Olympiabakken raivattiin vuoden 1994 talviolympialaisten vauhtilajikilpailuja varten. Rinteen reitin suunnitteli sveitsiläinen Bernhard Russi. Nykyisin se tunnetaan maailmancupin miesten vauhtilajikilpailujen isäntäpaikkana.

Olympiabakkenin yläasema sijaitsee 1 027 metriä merenpinnan yläpuolella hieman Kvitfjell Expressin vuoriaseman alapuolella, paikan nimi on Kvitfjelleggen (Kvitfjellin reuna). Miesten syöksylaskuradan lähtopaikka sijaitsee 1 020 metriä merenpinnan yläpuolella. Lähdön jälkeen tulee lyhyt liukuosuus Gaupereksla (Ilveksen polku) ennen ensimmäistä S-mutkaa. Sen jälkeen tulee Orresvingen (Teeri), jossa sijaitsee naisten syöksylaskuradan lähtö ja miesten syöksyn 1. varalähtöpaikka. Kohta sai nimensä sen takia, koska teeret tarkkailivat siinä kohtaa rinteen rakennustöitä useaan kertaan.

Sitten tulee Wintherhogget (Wintherin leikkaus). Se on radan kapein ja jyrkin kohta 64 %. Nimi kuvaastaakin hyvin Ringebun silloisen kaupunginjohtajan Erik S. Wintheriä, joka uhmasi Norjan kulttuurimininsteriön päätöstä säästää Kvitfjellin rinteet hakkuilta. Winther halusi saada Lillehammerin olympialaisten alppihiihtokilpailuja Kvitfjelliin, samalla edistäen alueen turismia. Sitten tulee Sletten (Tasanko, 23 %), joka on nimensä mukaisesti loiva liukuosuus, sitä kutsutaan myös nimellä The Final Rest. Osuus on saanut nimensä Arild Slettenin mukaan, joka ensimmäisenä ehdotti miesten syöksylaskuradan tekemistä Kvitfjellin rinteelle. Sletten päättyy radan pisimpään hyppyriin Russispranget (Russihyppyri, 52 %), josta lennetään pisimmillään jopa 70–80 metriä.

Russihyppyrin jälkeen tulee liukuosuus, jota seuraa maaliskuussa 2022 nimettty Jansrudhoppet (Jansrudhyppyri, 40 %), jota seuraa liukuosuus Myrlihalsen (Myrlin kurkku, 25 %), se sijaitsee metsässä jota paikalliset kutsuvat Myrliksi. Se loppuu kapeampaan kohtaan, josta alkaa Elgtraversen (Hirven kallistus, 23 %). Siinä kohtaa menee hirvien ja muiden nisäkkäiden polku radan poikki. Sitten tulee S-Svingen (S-mutka, 27 %), joka myötäilee paikalla sijainnutta metsäpolkua. Sitten tulee Bukkerittet (Pukkiajelu, 30 %) ja Bøygen, laaja vasemmalle kääntyvä mutka, jossa sijaitsee rinteen toiseksi jyrkin kohta 60 %. Sitten tulee S-mutka Tommy Moe-Kanalen (Tommy Moe -kanaali, 40 %) ja radan viimeinen jyrkänne Løftet (Hissi, 45 %) sekä Klemma (Puristus, 32 %), jossa on kompressio.

Kompressionin jälkeen avautuu maalisuora Mæhlumsgeilen (Mæhlumin pihatie), jossa on Tunnelhoppet (Tunnelihyppyri, 35 %) ja Målhoppet (Maalihyppyri, 30 %). Tunnelihypyn alla menee maantie ja maalihypyn alla rautatie. Mæhlumsgeilen on saanut nimensä siitä että, Mæhlum on lähimmän maalaistalon nimi ja sanalla geile paikalliset tarkoittavat molemmin puolin aidattua tietä.