Olof Werling Melin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olof Werling Melin

Olof Werling Melin (3. elokuuta 1861 Göteborg15. tammikuuta 1940 Tukholma) oli ruotsalainen upseeri ja pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä. Nykyisin Ruotsissa käytetään pikakirjoitukseen lähes yksinomaan Melinin järjestelmää.[1]

Melin syntyi vuonna 1861 Göteborgissa. Hänen isänsä Olof R. Melin oli laivanvarustaja ja kansanedustaja. Melin tuli ylioppilaaksi vuonna 1880 ja aloitti sotilaallisen uran.[2] Hän jäi eläkkeelle everstinä vuonna 1921 toimittuaan viimeksi Bohuslänin rykmentin komentajana. [3].

Pikakirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melin opiskeli upseerinuransa alussa 1880-luvulla vapaa-ajallaan pikakirjoitusta. Ruotsissa oli jo tuolloin käytössä useita eri pikakirjoitusjärjestelmiä, joista Melin valitsi Gabelsbergerin järjestelmän. Vuonna 1889 hän ryhtyi vastaperustetun Ruotsin Gabelsberger-yhdistyksen varapuheenjohtajaksi, ja seuraavana vuonna hän julkaisi oppikirjan Lärobok i stenografi efter Gabelsbergers system för militärer.[4]

Vuonna 1892 Melin julkaisi oman pikakirjoitusjärjestelmänsä oppikirjassa Lärobok i Förenklad snabbskrift.[5] Hänen tavoitteenaan oli saada aikaan erityisesti ruotsille sopiva järjestelmä, ja hän tutki perusteellisesti eri äänteiden ja alku- ja lopputavujen esiintymistiheyksiä ruotsin kielessä.[6] Melinin järjestelmä oli yksinkertaisempi kuin aikaisemmat ulkomaisista järjestelmistä ruotsin kielelle sovitetut järjestelmät, ja se syrjäytti ne 1900-luvun alkupuolella.

Jäätyään eläkkeelle Melin omistautui pikakirjoituksen historian tutkimiselle[3] ja julkaisi vuosina 1927 ja 1929 laajan kaksiosaisen teoksen Stenografiens historia.

  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. (2. osa) Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
  • Nordisk familjebok. (andra upplagan, band 18) Tukholma: Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, 1913.
  1. Stenografins historia Melinska Stenografförbundet. Arkistoitu 10.10.2014. Viitattu 13.12.2013.
  2. Nordisk familjebok
  3. a b Melin 1929, s. 381.
  4. Melin 1929, s. 382.
  5. Melin 1929, s. 384.
  6. Melin 1929, s. 383.