Olli Helander

Olli Heikki (Olof Henrik) Helander eli Veten-Olli (21. huhtikuuta 1801 Juurikoski, Ylivieska – 17. toukokuuta 1886 Kalajoki) oli suomalainen Kalajoella asunut maanviljelijä, valtiopäivämies ja messinkivaluri. Olli Helander, hänen veljensä Leander ja poikansa Klaes, Leonard ja Eliel tunnettiin taitavina messinkivalureina. He harjoittivat messinkivalua Kalajoella ja Oulussa 1820-luvulta 1880-luvulle saakka. Helanderit toimivat myös kello-, kulta- ja hopeaseppinä.

Helander muutti Kalajoelle Ylivieskasta 21-vuotiaana tullessaan kotivävyksi Aksilan taloon Käännänkylän Vetenojalle. Helander toimi päätoimisesti maanviljelijänä, mutta hän hallitsi myös messinginvalajan, kellosepän, kulta- ja hopeasepän, vaunu- ja puusepän sekä sorvarin ammatit.

Leander Tilvis

Olli Helanderin nuorempi veli Leander Heikinpoika Helander eli Tilvis (1812–1874) muutti hänkin Kalajoelle ja asui aluksi veljensä luona Aksilan talossa kunnes osti 1840 Kalajoelta Tilviksen talon. Hän oli messinkivaluri kuten veljensäkin ja hallitsi myös kulta- ja kellosepän työt. Veljeksillä oli omat valimonsa Aksilan ja Tilviksen talojen yhteydessä mutta he tekivät yhteistyössä kaikki suurimmat valutyöt. Olli Helander valmisti muun muassa keisari Aleksanteri II:lle lahjoitetun ns. keisarinpuukon koristeheloitukset. Vuonna 1859 Helanderit toimittivat Helsinkiin silloiseen keisarilliseen palatsiin (nykyinen Presidentinlinna) neljä 9-haaraista messinkikynttelikköä, neljä pöytäkelloa ja kaksi seinäkelloa.

Oppipojat

Helanderit kävivät myymässä valutuotteitaan pari kertaa vuodessa jopa kuukauden kestäneillä myyntimatkoilla jotka suuntautuivat muun muassa Turkuun, Helsinkiin, Porvooseen, Viipuriin, Pietariin, Kuopioon ja Tornioon. He tekivät tilaustöinä kirkkoihin kynttilänjalkoja ja kattokruunuja, metalliosia purjelaivoihin, kirkonkelloja, kelloja, puukkoja, mortteleita, ovenkahvoja, lusikoita, valjaiden messinkiosia ym. taloudessa tarvittuja metalliesineitä. Helanderien valutyöt lisääntyivät 1850-luvulla ja he ottivat monia kalajokisia nuorukaisia oppipojiksi pajoihinsa. Näitä oppipoikia joista monet perustivat myöhemmin oman yrityksensä olivat muun muassa Juhani Friis (Pohjanpalo), Jaakko Merenoja, A. F. Westman, Efraim Tilvis ja Fredrik Haapasaari.

Maanviljelijä Jaakko Merenoja (1825-1912) toimi kunnallispolitiikassa ja oli valtiopäivämiehenä. Hän oli naimisissa Olli Helanderin tyttären kanssa ja valmisti Kalajoen kirkolla messingistä kynttilänjalkoja, ja –kruunuja, huhmareita ja aisakelloja. Kalajoen lukkarin pojat, Juhani ja Tuomas Friis olivat oppipoikina Leander Helanderin verstaalla ja he perustivat sitten 1885 Veljekset Friis nimisen metallialan yrityksen joka toimi ensin Kalajoella ja sitten Kokkolan Ykspihlajassa. Olli Helanderin oppipojista Efraim Tilvis oli myöhemmin tunnettu kupariseppä ja messinkivaluri Raahessa. Fredrik Haapasaari puolestaan harjoitti puukkojen valmistusta Kalajoen Ylikäännän kylässä.

Olli Helander oli mukana säätyvaltiopäivillä 1867 talonpoikaissäädyn edustajana Saloisten tuomiokunnasta.

Olli Helanderin perhe

Olli Helander oli naimisissa Maria Akselintytär Vetenojan kanssa. Heidän poikansa olivat myös tunnettuja messinginvalajia:

• Klaes Engelbrecht Helander (7. marraskuuta 1828 Kalajoki – 1909 Oulu ) ei ollut kiinnostunut koulunkäynnistä, mutta hän innostui messinginvalutöistä jo 15-vuotiaana käytyään talon rengin kanssa markkinamatkalla Torniossa myymässä kynttilänjalkoja. Klaes kävi opiskelemassa metallitöitä 1847 Fiskarsin konepajalla ja 1852 Lyypekissä. Hän harjoitti valurin ammattia aluksi Kalajoella ja sitten vuodesta 1861 omassa valimossa Oulussa Myllytullin alueella. Oulussa harjoitettiin tähän aikaan vilkasta purjelaivojen rakentamista ja Helanderin valimossa valmistettiin laivoissa tarvittavia metalliosia. Näiden lisäksi valimossa valettiin vuoteen 1882 mennessä yhteensä 30 kirkonkelloa muun muassa Simoon ja Kemijärvelle. Valimossa otettiin 1873 käyttöön myös höyrykone. Kun purjelaivojen rakentaminen Oulussa päättyi 1880-luvulla ja halvemmat tehdasvalmisteiset metallituotteet alkoivat tulla markkinoille Klaes Helander päätti luopua valimostaan ja myi sen 1882 oppipojalleen Juho Mustoselle. Klaes Helander toimi sitten sekatavarakauppiaana Oulussa.

• Joakim Leonard Helander (20. heinäkuuta 1831 Kalajoki – 1887 Kalajoki ) oli perustanut messinkivalimon Ouluun ja 1860 mutta hän ei viihtynyt pitkään Oulussa vaan myi valimonsa jo seuraavana vuonna Klaes-veljelleen ja palasi Kalajoelle. Täällä hän sitten jatkoi valutöitä Aksilan verstaalla.

• Evert Eliel (Eeli) Helander (1844–1904) kävi koulua Vaasassa. Myös hän harjoitti messinkivalurin ammattia mutta ei ollut niin tunnettu kuin isänsä ja veljensä.

• Olli Helanderin tytär Josefiina Amaalia Helander (1834–1914) oli naimisissa kalajokisen kauppiaan ja sahanomistajan Antti Santaholman kanssa.

Lähteet

• Pirjo Tuomimäki: Kalajoen Helanderit - maankuulut messinkivalurit ja heidän tuotantonsa, Kirjastovirma 2008 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Erkki Ahon Kalajoen historiaa-blogi 8.12.2008: Kalajoen Helanderit – messinkivalun mestarit
• Aho, Erkki: Kalajoen Helanderit – messinkivalun mestarit Erkki Aho – päiväkirja 2008. 5.7.2007. Arkistoitu 4.4.2008. Viitattu 4.7.2020.
• Annikki Wiirilinna: Kalajoen maankuulut messinkivalurit I, Keskipohjanmaa 5.11.1982 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Annikki Wiirilinna: Kalajoen maankuulut messinkivalurit II, Keskipohjanmaa 8.11.1982 (Arkistoitu – Internet Archive)