Olga de Meyer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paronitar Olga de Meyer, James Jebusa Shannonin maalaus.

Maria Beatrice Olga Alberta Caracciolo (8. elokuuta 1871 - 16. heinäkuuta 1931) oli englantilainen kirjailija, taiteiden tukija ja seurapiirihenkilö. [1] [2]

Nykyään Olga de Meyer muistetaan lähinnä valokuvaaja Adolph de Meyerin vaimona ja siitä, että hänen huhuttiin olevan Walesin prinssin, tulevan kuningas Edward VII:n tytär. [1]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olga de Meyerin isä oli napolilainen Caracciolon ruhtinas, Gennaro Caracciolo Pinelli ja äitinsä oli Marie Blanche Sampayo, ranskalaisen diplomaatin tytär. Ainoana lapsena hän peri isänsä arvonimen. Huhuja Walesin prinssin isyydestä ei ole vahvistettu eikä kumottu. Toisaalta on esitetty arveluja hänen olleen tulevan hallitsijan kummitytön. Vanhempien avioliitto päättyi juuri siksi, että isä ei kestänyt kuunnella jatkuvia vihjailuja tyttärensä oikeasta isästä. [1] [3]

Vuonna 1892 Olga de Meyer avioitui ensimmäisen kerran. Aviomehenä oli italialainen aatelismies Marino Brancaccio. Liitto kesti seitsemän vuotta, jolloin se päättyi avioeroon. Liittoa on kuvailtu tapahtumarikkaaksi. Uuden avioliiton hän solmi vuonna 1899, kuuluisan valokuvaajan, Adolph de Meyerin kanssa. [4] [1] [3]

Häiden jälkeisenä vuotena paljastui, että Olga de Meyerillä oli suhde Violet Trefusisin kanssa. Hänellä oli myös suhde perijätär Winnaretta Singerin kanssa. Aviomiestä asia ei tuntunut haittaavan, sillä hän oli homoseksuaali ja Olga oli luultavasti biseksuaali tai lesbo. Aviomiehen mielestä avioliitto ei saanut perustua intohimolle, vaan ymmärrykselle ja kumppanuudelle. Olga oli mallina useissa aviomiehensä valokuvissa ja poseerasi myös useille oman aikansa taiteilijakuuluisuuksille. Hänet ikuisti kankaalleen muiden muassa John Singer Sargent, James McNeill Whistler, Jacques-Emile Blanche ja Paul César Helleu. [5] [1]

Ranskassa Olga de Meyer ryhtyi kirjoittamaan säännöllistä palstaa La Galoise lehteen. Häneltä ilmestyi myös novelleja sekä romaani. Romaani, nimeltään "Nadine Narska" oli omaelämäkerrallinen. Kirjan ilmestyessä hän oli ottanut itselleen nimen Marah de Meyer, jolla halusi tulla kutsutuksi loppuikänsä. Uuden nimen ottamista oli suositellut astrologi. Yhden hänen novelleistaan sovitti valkokankaalle Erich von Stroheim vuonna 1919.[6] [7]

Olga de Meyer eli koko aikuisuutensa taiteellisissa piireissä joissa juhlittiin paljon. Alkoholia kului paljon ja kuviohin kuului myös kokaiini. Elämänsä viimeiset vuodet de Meyer olikin kokaiiniriippuvainen. Hän kuoli päihdevieroituksessa. Kuolinajasta esiintyy kaksi eri tietoa, vuodet 1930 ja 1931. [8] [7]

Lisää aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]