Olga Shapir

Olga Shapir

Olga Andreyevna Shapir (ven. Ольга Андреевна Шапир, o.s. Kislyakova, Кислякова, 9. lokakuuta 1850 – 13. heinäkuuta 1916) oli venäläinen kirjailija ja feministi.

Tausta

Shapir syntyi vuonna 1850 Oraniebaumissa (nyk. Lomonosov, Venäjä) kuopukseksi yhdeksänlapsiseen perheeseen. Hänen isänsä oli tilanhoitaja, entinen maaorja, joka oli toiminut dekabristikapinan johtajan Pavel Pestelin sotilaskirjurina. Shapirin äiti oli ruotsalaisesta aristokraattisuvusta.

Shapir aloitti opinnot 1870-luvun alussa Pietarissa, jossa tutustui juutalaiseen lääketieteen opiskelijaan, Lazar Shapiriin, jonka kanssa avioitui vuonna 1872. Pariskunta toimi aktiivisesti vallankumouksellisissa ja liberaaleissa, tsaarin valtaa kritisoivissa liikkeissä, kuten Sergei Netšajevin johtamassa radikaalissa opiskelijaryhmässä.

Yhteiskunnallinen ja kirjallinen ura

Olga Shapir oli merkittävä yhteiskunnallinen toimija ja 1900-luvun alun tärkeiden venäläisten naisvaikuttajien, kuten Aleksandra Kollontain, esikuva. Shapir teki 30-vuotisen uran prosaistina, esseistinä sekä toimittajana ja oli tunnettu vaikuttavana sekä intohimoisena puhujana. 1880–1890-luvuilla Shapir toimi kirjailijoita ja sananvapautta puolustavissa järjestöissä, sekä oli osallisena erityisesti naisliikkeen toiminnassa. Shapir johti toimintaa ensimmäisen yleisvenäläisen naisten kongressin (1908) järjestämiseksi, toimi naisten äänioikeuden puolesta, ja puolusti poliittisten naisvankien etuja.

Shapir aloitti kirjallisen uransa 1870-luvun lopulla, jolloin hänen ensimmäinen fiktiivinen teoksensa (На пороге жизни) ilmestyi 1879. Tämän jälkeen hänen kirjoituksiaan julkaistiin useissa päivälehdissä. Kirjoitukset ilmestyivät koottuina vuonna 1889. Kymmenenosaiset kootut teokset ilmestyivät 1910.

Omaelämäkerrallinen novelli Myrskyn vuodet (В бурные годы), ilmestyi vuonna 1906 ja on Shapirin kuuluisin teos. Hän puolustaa siinä vallankumouksellisten liikkeiden toimintaa, vastalauseena Fjodor Dostojevskin vallankumouksellista liikehdintää kritisoivalle romaanille Riivaajat (Бесы, 1872).

Shapir toi kirjoituksissaan esiin feministisen liikkeen vaatimuksia ja uudisti venäläisen kaunokirjallisuuden naiskuvaa. Keskeistä olivat sukupuolten väliset suhteet, joiden kautta Shapir tarkasteli modernisoituvan Venäjän uusia sukupuoli- ja luokkahierarkioita. Yhteistä Shapirin teoksille on uuden, itsenäisen naisen teema, jota Shapir käsitteli edeltäjiään itsevarmemmalla äänellä. Shapirin kuvaama uusi nainen ei ollut enää aatelinen, vaan usein työläisnainen, jonka ansiotyö on merkittävässä roolissa.

Tyypillistä Shapirin kirjoituksille on myös voimakas uhrautujanaisen tyypin kritiikki. Shapir kysyy lähes kaikissa kirjoituksissaan miksi venäläisen naisen kunnian tulisi perustua uhrivalmiuden ja kärsimyksen ihanteeseen, joiden hän itse kokee ilmentävän ikivanhaa orjan sielua, ja joiden ei siten voi katsoa edustavan uutta naista. Shapirin mukaan sosiaalinen orjuuttaminen on kasvanut sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta ja hän peräänkuuluttaa sukupuolten erojen tasa-arvoista tunnustamista.

Lähteet

1. Kelly, Catriona (1994). An Anthology of Russian Women's Writing, 1777–1992. Oxford University Press. Sivu. 118. ISBN 0198715056.
2. Rosenholm, Arja, Salmenniemi, Suvi & Sorvari, Marja (toim.) (2014) Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Gaudeamus. Sivut. 125–129. ISBN: 978524953337
3. Ruthchild, Rochelle Goldberg (2010). Equality & Revolution: Women's Rights in the Russian Empire, 1905–1917. University of Pittsburgh Press. pp. 13–14. ISBN 0822960664.