Oleyyliamiini
Oleyyliamiini | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | (Z)-oktadek-9-en-1-amiini |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | CCCCCCCC/C=C\CCCCCCCCN |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C18H37N |
Moolimassa | 267,486 g/mol |
Sulamispiste | 21 °C[1] |
Kiehumispiste | 364 °C[1] |
Tiheys | 0,813 g/cm3[2] |
Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Oleyyliamiini (C18H37N) on tyydyttymättömiin amiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään erityisesti pinta-aktiivisena aineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa oleyyliamiini on väritöntä tai kellertävää nestettä tai vahamaista ainetta. Epäpuhtauksien vuoksi sen väri on usein ruskehtavaa. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin.[2][1][3]
Oleyyliamiinia valmistetaan lähtien oleiinihaposta, joka reagoi ammoniakin kanssa muodostaen nitriilin. Tämä nitriili pelkistetään vedyttämällä oleyyliamiiniksi.[1][4]
Oleyyliamiinia käytetään pinta-aktiivisena aineena muun muassa tekstiilinkäsittelyssä, flotaatioaineena malminkäsittelyprosesseissa, emulsioita stabiloivana aineena muun muassa maaleissa ja apuaineena muun muassa muovi- ja kumiteollisuudessa. Yhdistettä käytetään myös korroosionestoaineena.[2][1][3] Nanopartikkelien synteeseissä oleyyliamiini toimii sekä liuottimena, partikkelien stabiloijana ja pelkistimenä[5][6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals. (4th Edition) Wavelength Publications, 2024. ISBN 978-0-9522674-4-7 (englanniksi)
- ↑ a b c George W. A. Milne ym.: Gardner's commercially important chemicals, s. 457. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 (englanniksi)
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 538. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Peter Roose, Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: "Amines, Aliphatic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015 (englanniksi)
- ↑ Stefanos Mourdikoudis & Luis M. Liz-Marzán: Oleylamine in Nanoparticle Synthesis. Chemistry of Materials, 2013, 25. vsk, nro 9, s. 1465–1476. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Dmitry Baranov, Michael J. Lynch, Anna C. Curtis, Alexa R. Carollo, Callum R. Douglass, Alina M. Mateo-Tejada & David M. Jonas: Purification of Oleylamine for Materials Synthesis and Spectroscopic Diagnostics for trans Isomers. Chemistry of Materials, 2019, 31. vsk, nro 4, s. 1223–1230. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2025. (englanniksi)