Oleyyliamiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oleyyliamiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi (Z)-oktadek-9-en-1-amiini
CAS-numero 112-90-3
PubChem CID 5356789
SMILES CCCCCCCC/C=C\CCCCCCCCN
Ominaisuudet
Molekyylikaava C18H37N
Moolimassa 267,486 g/mol
Sulamispiste 21 °C[1]
Kiehumispiste 364 °C[1]
Tiheys 0,813 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Oleyyliamiini (C18H37N) on tyydyttymättömiin amiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään erityisesti pinta-aktiivisena aineena.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa oleyyliamiini on väritöntä tai kellertävää nestettä tai vahamaista ainetta. Epäpuhtauksien vuoksi sen väri on usein ruskehtavaa. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin.[2][1][3]

Oleyyliamiinia valmistetaan lähtien oleiinihaposta, joka reagoi ammoniakin kanssa muodostaen nitriilin. Tämä nitriili pelkistetään vedyttämällä oleyyliamiiniksi.[1][4]

Oleyyliamiinia käytetään pinta-aktiivisena aineena muun muassa tekstiilinkäsittelyssä, flotaatioaineena malminkäsittelyprosesseissa, emulsioita stabiloivana aineena muun muassa maaleissa ja apuaineena muun muassa muovi- ja kumiteollisuudessa. Yhdistettä käytetään myös korroosionestoaineena.[2][1][3] Nanopartikkelien synteeseissä oleyyliamiini toimii sekä liuottimena, partikkelien stabiloijana ja pelkistimenä[5][6].

  1. a b c d e Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals. (4th Edition) Wavelength Publications, 2024. ISBN 978-0-9522674-4-7 (englanniksi)
  2. a b c George W. A. Milne ym.: Gardner's commercially important chemicals, s. 457. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 (englanniksi)
  3. a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 538. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  4. Peter Roose, Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: "Amines, Aliphatic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015 (englanniksi)
  5. Stefanos Mourdikoudis & Luis M. Liz-Marzán: Oleylamine in Nanoparticle Synthesis. Chemistry of Materials, 2013, 25. vsk, nro 9, s. 1465–1476. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2025. (englanniksi)
  6. Dmitry Baranov, Michael J. Lynch, Anna C. Curtis, Alexa R. Carollo, Callum R. Douglass, Alina M. Mateo-Tejada & David M. Jonas: Purification of Oleylamine for Materials Synthesis and Spectroscopic Diagnostics for trans Isomers. Chemistry of Materials, 2019, 31. vsk, nro 4, s. 1223–1230. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2025. (englanniksi)