Oleh Olžytš
| Oleh Olžytš | |
|---|---|
| Олег Ольжич | |
 Oleh Olžytš |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1907 Žytomyr, Volynian kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 9. kesäkuuta 1944 (36 vuotta) Sachsenhausenin keskitysleiri, Saksa |
| Ammatti | runoilija, poliitikko |
| Kirjailija | |
| Salanimi | D. Kardaš, K. Kostjantyn, O. Leleka ja Oleh Ol'žyč [1] |
| Tuotannon kieli | ukraina |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Oleh Olžytš (ukr. Олег Ольжич, oikea nimi Oleh Oleksandrovytš Kandyba, ukr. Олег Олександрович Кандиба;[2] muita nimimerkkejä: O. Leleka, M. Zapototšnyi, D. Kardaš, K. Kostjantyn; 21. heinäkuuta 1907 Žytomyr, Volynian kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 9. kesäkuuta 1944 Sachsenhausenin keskitysleiri, Saksa) oli ukrainalainen arkeologi, runoilija ja nationalistijohtaja. Hänen isänsä oli runoilija Oleksandr Oles.[3]
Elämänvaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olžytš asui lapsena Kiovassa ja muutti 1923 Ukrainasta Prahaan, jossa hän suoritti 1929 Kaarlen yliopistossa tutkinnon arkeologiassa. Hän osallistui Harvardin yliopiston järjestämään arkeologiseen tutkimusretkeen ja oli sen jälkeen Yhdysvalloissa perustamassa lyhytaikaista järjestöä Ukrainian Research Institute in America (Saint Paul, Minnesota) ja toimitti sen ensimmäisen, 1939 ilmestyneen tutkimuskokoelman.[3]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olžytš liittyi 1929 Ukrainalaisten nationalistien järjestöön (OUN) ja johti sen kulttuuri- ja opetusosastoa. Hän vastusti voimakkaasti OUN:n jakautumista 1940 mutta toimi sen jälkeen OUN(m):ssä (Melnykin ryhmä). Hän oli Andri Melnykin alaisena OUN:n kakkosjohtaja Karpaatto-Ukrainan tasavallassa (1938–1939). Hän johti Ukrainassa melnykistien maanalaista toimintaa toukokuussa 1944 tapahtuneeseen pidätykseensä asti. Hän pysyi lujana kuulusteluissa, ja natsien teloittajat kiduttivat hänet Sachsenhausenin keskitysleirillä kuoliaaksi.[3]
Kirjailijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olžytš noudatti runoissaan yleensä 1920-luvun ukrainalaisten uusklassistien traditiota[3][4]. Historiallisten teemojen avulla hän usein kuvasi Ukrainan oikeutta olla itsenäinen valtio, ja hänen runonsa edustavat paljolti maailmansotien välisen ajan nationalistista runoutta. Hän karttaa sentimentaalisuutta ja lyyristä heikkoutta ja kannustaa sankarilliseen toimintaan ja velvollisuuksien täyttämiseen. Hän julkaisi elinaikanaan vain kaksi kokoelmaa, ja hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin vielä kolme. Kokoelma Velytšnist (1969, 'Majesteetti') sisältää kokoelmat ja lehdissä julkaistuja runoja. Mikuláš Nevrlý toimitti ja julkaisi 1991 Olžytšin koottujen teosten laitoksen, joka sisältää tiedot julkaistusta elämäkerrallisesta aineistosta. Olžytšin merkittäviä artikkeleita ovat ”Revoljutsija rve kaidany” (suom. Vallankumous katkaisee kahleet), jossa hän tuomitsee natsismin ja paljastaa järjestelmällisesti natsien Ukrainassa tekemät sotarikokset, ja ”Duh’ ruiny” (suom. Raunion henki), jossa hän arvostelee ukrainalaisten erimielisyyttä ja tuhoisia kiistoja historian kriittisillä hetkillä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Czech National Authority Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Ольжич Олег УкрЛіб. Бібліотека Української Літератури. Viitattu 8.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e Stech, Marko Robert & Struk, Danylo Husar: Olzhych, Oleh Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2014. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Sviatoslav Hordynskyi: Neoclassicists (Lähde ukrainalaisen uusklassismin ajankohdalle) Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oleh Olžytš Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
