Olallo Morales

Olallo Morales

Olallo Juan Magnus Morales (15. lokakuuta 1874 Almería, Espanja – 29. huhtikuuta 1957 Tällberg, Ruotsi) oli säveltäjä, pianisti, musiikkipedagogi ja kapellimestari. Hän työskenteli myös musiikkikriitikkona ja lukuisissa musiikin alan hallinnollisissa tehtävissä.

Morales syntyi espanjalaisen tähtitieteilijä, diplomaatti Olallo Moralesin ja ruotsalaisen Zelma Wilskmanin poikana. Äiti toimi muusikkona. Morales saapui Ruotsiin 7-vuotiaana ja sai sittemmin kasvatusta isovanhemmiltaan Göteborgissa, johon perhe muutti vuonna 1890 isän kuoltua. Jo kouluaikoinaan Morales pianonsoiton ohella sävelsi omaa musiikkiaan. Vuonna 1891 hän pääsi Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun, jossa hän sai oppiarvonsa musiikin opetuksessa ja esilaulannassa vuonna 1898 sekä urkujensoitossa vuonna 1899. Samanaikaisesti hän opiskeli sävellystä Joseph Denten ja yksityisesti Wilhelm Stenhammarin johdolla. Vuonna 1899 Moralesille myönnettiin valtion viisivuotinen säveltäjäapuraha. Varojensa turvin hän lähti Berliiniin opiskelemaan pianonsoittoa Teresa Carreñon, orkesterinjohtoa Hans Pfitznerin ja sävellystä Heinrich Urbanin johdolla.

Morales toimi keväällä 1904 Berliinin Theater des Westensin korrepetiittorina Pfitznerin ollessa pääkapellimestarin tehtävissä. Kesän 1904 aikana Morales johti filharmonista orkesteria Lausannessa ja johti sitä omien teostensa kantaesityksissä. Vuosina 1901–1905 hän työskenteli myös musiikkitoimittajana Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningissä. Vuosina 1905–1909 hän oli Heinrich Hammerin alaisuudessa toisena kapellimestarina vastikään perustetussa Göteborgs Orkesterföreningissä. Tämän jakson viimeisenä vuonna hän toimi myös urkurina Göteborgin synagogassa. Morales muutti vuonna 1909 Tukholmaan, jossa hän toimi päämusiikkitoimittajana Dagens Nyheterissä vuoteen 1911 ja sitten Svenska Dagbladetissa vuosina 1912–1918.

Vuosina 1917–1940 Morales opetti Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa orkesterinjohtoa, orkesteritekniikkaa sekä musiikin historiaa ja estetiikkaa. Hän toimi uransa aikana lukuisissa luottamustehtävissä. Hän oli vuodesta 1910 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen ja vuosina 1918–1940 sen sihteeri. Tämän jälkeen hän toimi Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian hallituksessa vielä kahdeksan vuoden ajan. Lisäksi Morales oli muun muassa valtion tukemien orkesterien tarkastaja vuosina 1918–1946 sekä Musikaliska konstföreningenin sihteeri 1912–1933 ja puheenjohtaja 1933–1940. Vuonna 1921 Moralesista tehtiin professori, ja vuonna 1940 hänelle myönnettiin Litteris et Artibus -mitali.

Moralesin musiikkiarvostelut tiivistettiin kahdessa kymmenvuotiset ajanjaksot kattavassa kroniikassa. Hän julkaisi kirjan Handbok i dirigering (1946). Hän itse esiintyi kapellimestarina vuosien kuluessa vähenevissä määrin, mutta hän teki säännöllisesti vierailuja orkesterien johdossa Skandinaviassa, Saksassa ja Sveitsissä. Pianistina hän keskittyi kasvavissa määrin vaimonsa, laulaja Clary Moralesin säestämiseen. Moralesin sävellystuotannon joukossa on näyttämömusiikkia, lukuisia orkesteriteoksia, kamarimusiikkia sekä suuri määrä pianosävellyksiä ja lauluja.