Okean

Okean (suom. valtameri) oli venäläis-ukrainalainen sää- ja kaukokartoitussatelliittijärjestelmä erityisesti merialueiden tutkimiseen. Se oli aktiivikäytössä 1970-luvun loppupuoliskolta 2000-luvun alkuvuosille saakka. Siihen kuului joukko matalilla, maapallon napa-alueet ylittävillä radoilla kiertäviä satelliitteja.

Historia

Okean-satelliittien kehitystyö alkoi 1970-luvulla. Ensimmäisiä prototyyppejä edustivat Okean-E -luokan satelliitit, joista ensimmäinen Kosmos 1076 laukaistiin avaruuteen helmikuussa 1979. Tämä sai seurakseen tammikuussa 1980 laukaistun Kosmos 1151 -satelliitin.

Näistä satelliiteista tehtiin kehittyneempiä satelliitteja ja uuden Okean OE -sukupolven satelliitteja edusti syyskuussa 1983 avaruuteen laukaistu Kosmos 1500 sekä Kosmos 1602 vuonna 1984. Uudenlaista Okean O1 -sukupolvea edustivat Kosmos 1766 vuonna 1986 ja Kosmos 1869 vuonna 1987. Nämä saivat seurakseen ensimmäisen Okean-nimisen satelliitin Okean 1:n heinäkuussa 1988.

Kaikkiaan Okean O1 -luokan satelliitteja laukaistiin 9 kpl. Vuonna 1995 satelliitit nimettiin ukrainalaisen valmistajan mukaan Sich-satelliiteiksi. Vuonna 1999 laukaistiin avaruuteen Okean-O -satelliitti, joka edusti uudenlaista satelliittisukupolvea.

Tyyppi	Satelliitti	Laukaisu	Laukaisupaikka	Toiminta päättyi
Okean-E	Kosmos 1076	12.2.1979	Plesetsk	13.3.1980
Okean-E	Kosmos 1151	23.1.1980	Plesetsk	13.10.1981
Okean-OE	Kosmos 1500	28.9.1983	Plesetsk	12.6.1986
Okean-OE	Kosmos 1602	28.9.1984	Plesetsk	11.11.1985
Okean-O1	Kosmos 1766	29.7.1986	Plesetsk	1988
Okean-O1	Kosmos 1869	16.7.1987	Plesetsk	1989
Okean-O1	Okean 1	5.7.1988	Plesetsk	1990
Okean-O1	Okean	9.6.1989	Plesetsk	laukaisu epäonnistui
Okean-O1	Okean 2	28.2.1990	Plesetsk	1991
Okean-O1	Okean 3	4.6.1991		1993
Okean-O1	Okean 1–7	11.10.1994		1996
Okean-O1	Sich 1	31.8.1995		1996
Okean-O1	Sich 1M	24.12.2004	Plesetsk	2004
Okean-O	Okean-O	17.7.1999	Baikonur	2000

Tavoitteet

Okean-ohjelman tutkimustavoitteita ovat:

• Merien ja ilmakehän välinen vuorovaikutus
• Merien biotasapaino
• Merivirtojen vaikutus sääilmiöiden kehitykseen
• Vesialueiden jääpeitteen kartoitus
• Merivirtojen dynamiikka
• Merivirtojen vaikutus rannikoiden jokiin
• Merialueiden saasteet.

Satelliitin rakenne ja mittalaitteet

Okean-O1 -sarjan satelliitit on laukaistu noin 650 kilometrin korkeuteen radalle, jonka inklinaatio on 82,5 astetta. Rata on optimaalinen maapallon napaseutujen merialueiden tarkkailuun. Satelliitin rakennetta hallitsee 3 metrin pituinen sylinteri, jonka sivuille ulottuvat 1,6 x 2 metrin kokoiset aurinkopaneelit. Sylinterin alaosassa on neljä 3 metrin pituista mittalaitetasoa. Näiden yhteydessä on 11 metrin pituinen tutka-antenni. Satelliitin kokonaismassa on noin 1950 kg.

Tärkeimpiä mittalaitteita ovat,

• RLSBO (Side Looking Real Aperture Radar) tutka kartoitusta varten
• RM-08 (Passive Microwave Scanning Radiometer) ilmakehän vesihöyryn, merien jään ja merenpinnan lämpötilan mittauksiin.
• MSU-M (Multispectral Scanner) pilvipeitteen ja merenpinnan lämpötilan seurantaan
• MSU-S (Multispectral Scanner) pilvipeitteen ja merenpinnan lämpötilan seurantaan
• Kondor-tietoliikennejärjestelmä

Lähteet

• The Encyclopedia of Soviet Spacecraft, Douglas Hart, ISBN 0861243501

Aiheesta muualla

• Astronautix.com - Okean
• Okean-satelliitit Ursan sivuilla
• EO Portal (Arkistoitu – Internet Archive)