Oiva Somppi
Oiva Jalmari Somppi (käytti Saksassa peitenimeä Hjalmar Mattsson, 24. tammikuuta 1892 Kauhava – 18. maaliskuuta 1987 Jyväskylä[1]) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Suomen sisällissodassa Tampereella vuonna 1918 Valkoisen armeijan riveissä. Hän osallistui myös vapaaehtoisena Viron vapaussotaan.[2][3]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Somppin vanhemmat olivat maanviljelijä Matti Somppi ja Amalia Autio. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1932 Siiri Johanna Fagerströmin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla ja suoritti filosofian kandidaattitutkinnon vuonna 1917 ja maisteritutkinnon vuonna 1919. [2][3]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Somppi kuului jääkäriliikkeessä osakuntain väliseen aktiiviseen ylioppilasvaltuuskuntaan ja toimi vuonna 1917 A.K:n matka-asiamiehenä. Lopulta hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 26. lokakuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 17. marraskuuta 1917 alkaen.
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Somppi saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan kiväärinjohtajaksi 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, jossa hän haavoittui 4. huhtikuuta 1918.
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Somppi siirtyi sisällissodan jälkeen 30. syyskuuta 1918 alkaen vääpeliksi Suomen valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. lokakuuta 1918 alkaen Helsingin etappipataljoonaan ja komennettiin edelleen kirjuriksi Sotaministeriöön. Lopullisen siirron Sotaministeriöön hän sai 13. tammikuuta 1919. Hän erosi armeijasta jo vuoden 1919 helmikuussa, vain voidakseen osallistua Viron vapaussotaan. Virossa hänet sijoitettiin suomalaisten vapaajoukkojen päällikön esikuntaan. Viron vapaussodasta palattuaan hän astui takaisin armeijan palvelukseen 1. toukokuuta 1919 alkaen, jolloin hänet sijoitettiin Kadettikoulun adjutantiksi ja rahastonhoitajaksi. Kadettikoulusta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1919 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi Vöyrin pataljoonan konekiväärikomppanian nuorempana upseerina ja 15. maaliskuuta 1920 – 3. kesäkuuta 1920 välisenä aikana Lapuan pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä. Somppi erosi toistamiseen armeijasta 2. syyskuuta 1920 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen, jossa hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kotkan suojeluskuntaan, jossa hän palveli 31. lokakuuta 1921 saakka. Suojeluskuntatyön ohella hän työskenteli konttoriapulaisena Kansallis-Osake-Pankin Kotkan konttorissa 1. lokakuuta 1921, jolloin hän siirtyi konttorikirjuriksi Suomen pankin Kuopion konttoriin ja työskenteli konttorissa 1. lokakuuta 1928 saakka. Kuopiosta hän muutti Jyväskylään, jossa hän työskenteli Suomen pankin Jyväskylän konttorin kassanhoitajana 6. maaliskuuta 1935 saakka, jolloin hänet nimitettiin konttorin johtajaksi ja oli johtajana vuoteen 1958 saakka.
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Somppi osallistui talvisotaan siviilitehtäviensä ohella, myös 30. sotasairaalan sairastarkastustoimikunnan puheenjohtajana. Jatkosodan puhjettua hän toimi aluksi siviilitehtävässään, mutta komennettiin myöhemmin pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 9:ään. Koulutuskeskuksesta hänet siirrettiin päällikön apulaiseksi Sotavankileiri 21:een. Hänet siirrettiin myöhemmin Sotavankileiri 6:een, josta hän palasi takaisin Sotavankileiri 21:een, jossa hän otti vastaan päällikön tehtävät. Hänet vapautettiin vuonna 1942 aseellisesta palveluksesta ikänsä takia. Myöhemmin hän palasi siviilitoimeensa Suomen pankkiin ja toimi samalla Enso Gutzeit Oy:n Parviaisen tehtaitten valvonta- ja tilintarkastajana vuoteen 1962 saakka.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.