Oddr Snorrason
Oddr Snorrason oli islantilainen saagakirjoittaja, joka eli ja vaikutti 1100-luvun jälkipuoliskolla. Oddrin sukujuuret selvitetään Landnámabókissa ja joitain hänen sukulaisiaan kuvataan aikalaissaagoissa, mutta muuten hänen elämästään tiedetään hyvin vähän. Erinäisten lähteissä olevien mainintojen perusteella on arvioitu, että Oddr olisi syntynyt ennen vuotta 1130. Oddr oli munkkina Þingeyrarin beneditiiniluostarissa Pohjois-Islannissa. Hänen tiedetään kirjoittaneen saagoja latinan kielellä, mutta yksikään hänen alkuperäisistä teksteistään ei ole säilynyt latinaksi vaan pelkästään myöhempinä muinaisislanninkielisinä käännöksinä.[1]
Oddrin teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaga Olavi Tryggvenpojasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oddr laati Norjan kuninkaasta Olavi Tryggvenpojasta latinankielisen pyhimyselämäkerran, karkeiden arvioiden mukaan noin vuoden 1190 tietämillä. Hän käytti lähteenään Sæmunðr Viisaan (isl. inn fróði Sigfússon) ja Ari Viisaan (isl. inn fróði Þorgilsson) aiemmin kirjoittamia, nyt jo kadonneita teoksia Norjan kuninkaista, Adam Bremeniläisen teosta Gesta Hammaburgensis Ecclesiæ Episcopum sekä suullisia lähteitä. Hän tunsi oletettavasti myös munkki Theodricus Monachuksen latinankielisen teoksen Norjan kuninkaiden historiasta. On esitetty, että Oddrin nyt jo kadonneesta latinankielisestä tekstistä laadittiin kansankielinen käännös, Oddr Snorrasonin saaga Olavi Tryggvenpojasta (Óláfs saga Tryggvasonar Oddr Snorrasonar), jo vuoden 1200 tienoilla.[2]
Oddrin Olavi Tryggvenpojasta kirjoittama teos luetaan kuningassaagoihin, vaikkakin se seuraa keskiajan pyhimyselämäkerroille tyypillisiä kerronnallisia konventioita. Samoihin aikoihin 1200-luvun tietämillä Þingeyrarin luostarissa laadittiin Oddrin teoksen ohella myös muita kuningassaagoja. Toinen munkki Gunnlaugr Leifsson kirjoitti hänkin saagan Olavi Tryggvenpojasta ja luostarin apotti Karl Jónsson laati saagan kuningas Sverrir Sigurðarsonista.[3]
Yngvarr Kaukomatkaajan saaga
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toinen Oddrin nimiin luettu teos, sveanmaalaisen Yngvarrin kauas itään suuntautuneesta matkasta kertova Yngvarr Kaukomatkaajan saaga, on kirjoitettu 1100-luvun loppupuolella. Se kategorisoidaan nykytutkimuksessa yleensä muinaissaagaksi. Siinä on kuitenkin myös kuningassaagoille ja pyhimyselämäkerroille tyypillisiä piirteitä. Siitä, onko Oddr alkujaan kirjoittanut latinankielisen Yngvarrin saagan, joka käännettiin kansankielelle jo ennen vuotta 1200, on esitetty erilaisia näkemyksiä. Yngvarrin saagan lopussa mainitaan, että se perustuisi munkki Oddrin keräämille tiedoille ja hänen kirjoituttamilleen lähteille:[4]
- ”Mutta tämän saagan me olemme kuulleet ja kirjoittaneet sen mukaan, mitä on kerrottu niissä kirjoissa, jotka munkki Oddr Viisas oli kirjoituttanut viisaiden miesten selostuksista, niiden, jotka hän mainitsee itse kirjeessään, jonka hän lähetti Jón Loptrinpojalle ja Gizurr Hallrinpojalle. Mutta ne, jotka uskovat tietävänsä yksityiskohtaisemmin, lisätkööt sinne, mistä nyt näyttää puuttuvan. Tämän saagan kerrotaan munkki Oddrin kuulleen kertoneen sen papin, jonka nimi oli Ísleifr. Ja toinen, jolta hän kuuli, oli Glúmr Thorgeirsson, ja kolmannen nimi on ollut Thórir. Heidän kertomuksistaan hän valitsi sen, joka hänestä vaikutti merkittävimmältä. Ja Ísleifr kertoi kuulleensa Yngvarrin saagan eräältä kauppamieheltä, ja tämä kertoi oppineensa sen Sveankuninkaan hirdissä. Glúmr oli oppinut tarinan isältään ja Thórir Klakka Sámrinpojalta, ja Klakka oli kuullut vanhempien sukulaistensa kertovan sen.”[5]
- ”Mutta tämän saagan me olemme kuulleet ja kirjoittaneet sen mukaan, mitä on kerrottu niissä kirjoissa, jotka munkki Oddr Viisas oli kirjoituttanut viisaiden miesten selostuksista, niiden, jotka hän mainitsee itse kirjeessään, jonka hän lähetti Jón Loptrinpojalle ja Gizurr Hallrinpojalle. Mutta ne, jotka uskovat tietävänsä yksityiskohtaisemmin, lisätkööt sinne, mistä nyt näyttää puuttuvan. Tämän saagan kerrotaan munkki Oddrin kuulleen kertoneen sen papin, jonka nimi oli Ísleifr. Ja toinen, jolta hän kuuli, oli Glúmr Thorgeirsson, ja kolmannen nimi on ollut Thórir. Heidän kertomuksistaan hän valitsi sen, joka hänestä vaikutti merkittävimmältä. Ja Ísleifr kertoi kuulleensa Yngvarrin saagan eräältä kauppamieheltä, ja tämä kertoi oppineensa sen Sveankuninkaan hirdissä. Glúmr oli oppinut tarinan isältään ja Thórir Klakka Sámrinpojalta, ja Klakka oli kuullut vanhempien sukulaistensa kertovan sen.”[5]
- En þessa sögu höfum vér heyrt ok ritat eptir forsögn þeirar bækr, at Oddr munkr inn fróði hafði gera látit at forsögn fróðra manna, þeira er hann segir sjálfr í bréfi sínu, því er hann sendi Jóni Loptssyni ok Gizuri Hallssyni. En þeir, er vita þykkjast innvirðuligar, auki við, þar sem nú þykkir á skorta. Þessa sögu segist Oddr munkr heyrt hafa segja þann prest, er Ísleifr hét, ok annan Glúm Þorgeirsson, ok inn þriði hefir Þórir heitit. Af þeira frásögn hafði hann þat, er honum þótti merkiligast. En Ísleifr sagðist heyrt hafa Yngvars sögu af einum kaupmanni, en sá kveðst hafa numit hana í hirð Svíakonungs. Glúmr hafði numit at föður sínum, en Þórir hafði numit af Klökku Sámssyni, en Klakka hafði heyrt segja ina fyrri frændr sína. Yngvars saga víðförla, [6]
- En þessa sögu höfum vér heyrt ok ritat eptir forsögn þeirar bækr, at Oddr munkr inn fróði hafði gera látit at forsögn fróðra manna, þeira er hann segir sjálfr í bréfi sínu, því er hann sendi Jóni Loptssyni ok Gizuri Hallssyni. En þeir, er vita þykkjast innvirðuligar, auki við, þar sem nú þykkir á skorta. Þessa sögu segist Oddr munkr heyrt hafa segja þann prest, er Ísleifr hét, ok annan Glúm Þorgeirsson, ok inn þriði hefir Þórir heitit. Af þeira frásögn hafði hann þat, er honum þótti merkiligast. En Ísleifr sagðist heyrt hafa Yngvars sögu af einum kaupmanni, en sá kveðst hafa numit hana í hirð Svíakonungs. Glúmr hafði numit at föður sínum, en Þórir hafði numit af Klökku Sámssyni, en Klakka hafði heyrt segja ina fyrri frændr sína. Yngvars saga víðförla, [6]
Osa tutkijoista on pitänyt katkelmaa väärennöksenä. Osa taas on pitänyt mahdollisena, että nykyään tunnettu Yngvarrin saaga pohjautuisi Oddrin laatimalle latinankieliselle alkuperäistekstille, tai joillekin muille Oddriin yhdistettävissä oleville lähteille.[7]
Mahdolliset motiivit teosten kirjoittamiselle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]On pidetty mahdollisena, että Oddr laati saagan Olavi Tryggvenpojasta merkittävän islantilaisen Haukadælir-suvun silloisen päämiehen, Gizurr Hallssonin toimeksiannosta. Myös Yngvarrin saagan edellä esitetyssä katkelmassa mainitaan Gizurr Hallsson, jolle Oddr on mahdollisesti antanut Yngvarrista kertovan tekstinsä luettavaksi.[8] Toisaalta on esitetty, että Oddrin motiivina hänen kirjoittaessaan teoksensa on saattanut olla pyrkimys tukea kuningas Sverririä tämän kiistoissa kirkon kanssa. Sekä Olavi Tryggvenpojan että Yngvarrin saagassa kirkonmiehet esiintyvät sivuroolissa ja pääosassa ovat lähetystyötä tekevät kuninkaat.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saaga
- Muinaissaagat
- Kuningassaagat
- Yngvarr Kaukomatkaajan saaga
- Olavi Tryggvenpoika
- Sverrir Sigurðarson
- Aikalaissaagat
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gottskálk Jensson: Oddr monachus (Arkistoitu – Internet Archive). 2012 sivustolla Medieval Nordic Literature in Latin, toim. Stephan Borgehammar, Karsten Friis-Jensen, Lars Boje Mortensen & Åslaug Ommundsen.
- Helga Hilmisdóttir, Kirsi Kanerva & Sari Päivärinne (toim.) 2013. Egill Yksikätinen. Muinaissaagoja Pohjolasta. Helsinki: Finn Lectura.
- Helgi Þorláksson. 2005. Historical Background: Iceland 870–1400. Teoksessa Rory McTurk (toim.), A Companion to Old Norse-Icelandic Literature and Culture. Blackwell Companions to Literature and Culture 31. Malden: Blackwell, 136–154.
- Jónas Kristjánsson. 1988. Eddas and Sagas. Iceland’s Medieval Literature. Käänt. Peter Foote. Reykjavík: Hið íslenska bókmenntafélag.
- Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 157–158; Simek & Hermann Pálsson 2007, 284, 434; Gottskálk Jensson 2012 (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 123, 158; Simek & Hermann Pálsson 2007, 284, 292–293; ajoituksesta tarkemmin ks. Gottskálk Jensson 2012 (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 152–155, 157–159.
- ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 284–285, 433–434; Gottskálk Jensson 2012 (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Yngvarr Kaukomatkaajan saaga, 161–162. Suom. Kirsi Kanerva.
- ↑ luku 14.
- ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 434.
- ↑ Helgi Þorláksson 2005, 147.
- ↑ Gottskálk Jensson 2012 (Arkistoitu – Internet Archive).
Käännökset ja editiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olavi Tryggvenpojan saaga
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Andersson, Theodore M. (käänt.) 2003. The saga of Olaf Tryggvason by Oddr Snorrason. Islandica. 52. Ithaca: Cornell University Press.
- Finnur Jónsson (toim.) 1932. Saga Ólafs Tryggvasonar af Oddr Snorrason munk. København: Gads.
- Groth, Peter (toim.). 1895. Det Arnamagnæanske Haandskrift 310 qvarto. Saga Olafs konungs Tryggvasonar er ritaði Oddr muncr. En gammel norsk bearbeidelse af Odd Snorresøns paa latin skrevne Saga om Kong Olaf Tryggvason. Christiania: Grøndahl & Søns bogtrykkeri.
- Guðni Jónsson (toim.) 1957. Konunga sögur, 1. Óláfs saga Tryggvasonar eftir Odd Munk; Helgisaga Óláfs Haraldssonar; Brot úr elztu sögu. Reykjavík: Íslendingasaganaútgáfan.
- Holtsmark, Anne (toim.). 1974. Corpus codicum Norvegicorum medii aevi: Quarto serie, Vol. 5, Olav Tryggvasons saga etter AM 310 qv. Oslo: Selskapet til utgivelse av gamle norske håndskrifter.
- Munch, P. A. (toim.). 1853. Saga Olafs konungs Tryggvasunar: Kong Olaf Tryggvesöns saga forfattet paa latin henimod slutningen af det tolfte arrhundrede af Odd Snorreson. Christiania: Brøgger & Christie.
Yngvarr Kaukomatkaajan saaga
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bjarni Vilhjálmsson & Guðni Jónsson (toim.). 1943-1944. Fornaldarsögur Norðurlanda, 3. Reykjavík, 361-394.
- Brocman, Nils (käänt.). 1762. Sagan om Ingwar Widtfarne och hans Son Swen. Stockholm: Salvius.
- Guðni Jónsson (toim.). 1954-1959. Fornaldar sögur Norðurlanda, 2. Reykjavík: Íslendingasagnaútgáfan, 423-459.
- Jón Helgason (toim.). 1955. The Saga Manuscript 2845, 4to in the Old Royal Collection in the Royal Library of Copenhagen. Manuscripta Islandica 2. Copenhagen: Munksgaard. (faksimile)
- Olson, Emil (toim.). 1912. Yngvars saga víðfǫrla jämte ett bihang om Ingvarsinskrifterna. STUAGNL 39. København: Samfund til udgivelse af gammel nordisk litteratur.
- Rafn, Carl Christian (toim.). 1850-1852. Antiquités Russes d'après les monuments historique des anciens et des islandais Scandinaves, 2. Copenhague, 141-169.
- Valdimar Ásmundarson (toim.). 1886. Ævintýra-sögur, 1. Reykjavík: Sigurður Kristjánsson.
- Vikings in Russia. Yngvar’s Saga and Eymund’s Saga. Käänt. ja toim. Hermann Pálsson & Paul Edwards. Edinburgh 1989.
- Yngvarr Kaukomatkaajan saaga. Suom. Kirsi Kanerva. Teoksessa Egill Yksikätinen. Muinaissaagoja Pohjolasta, toim. Helga Hilmisdóttir, Kirsi Kanerva & Sari Päivärinne. Helsinki: Finn Lectura, 2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oddr Snorrasonin teoksista Gottskálk Jensson: Oddr monachus (Arkistoitu – Internet Archive). 2012 sivustolla Medieval Nordic Literature in Latin, toim. Stephan Borgehammar, Karsten Friis-Jensen, Lars Boje Mortensen & Åslaug Ommundsen.