Ocepechelon
Ocepechelon | |
---|---|
Myöhäisliitukausi Maastricht-vaihe[1] |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
Kladi: | Panchelonioidea |
Heimo: | †Protostegidae |
Suku: |
†Ocepechelon Bardet et al., 2013 |
Laji: | bouyai |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Ocepechelon on sukupuuttoon kuollut meressä elänyt kilpikonnasuku. Suvun ainoa laji on Ocepechelon bouyai, ja se tunnetaan vain yhden Marokosta löydetyn kallon perusteella, joka on peräisin myöhäisliitukauden Maastricht-vaiheelta.[1]
Ocepechelonin kallo oli noin 70 senttiä pitkä, mikä tekee siitä yhden suurimmista tunnetuista merikilpikonnista. Sen erikoisin piirre oli sen luinen, putkimainen nokka, jolla se luultavasti imaisi vedestä pieniä kaloja, pääjalkaisia ja meduusoja ravinnokseen. Samankaltaista tekniikkaa hyödyntävät nykyisistä kilpikonnista muun muassa matamata ja näykkijäkilpikonna, mutta niistä poiketen Ocepechelonilla oli pitkä nokka. Eniten se muistutti ruokailutavoiltaan ja nokkansa rakenteelta putkisuukaloja ja nokkavalaita.[1]
Fylogenia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evers et al. (2019):[2]
Panchelonioidea |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bardet, Nathalie & Jalil, Nour-Eddine & de Lapparent de Broin, France & Germain, Damien & Lambert, Olivier & Amaghzaz, Mbarek: A Giant Chelonioid Turtle from the Late Cretaceous of Morocco with a Suction Feeding Apparatus Unique among Tetrapods. PLoS One, 11.7.2013, 8. vsk, nro 7, s. e63586. PubMed:23874378 doi:10.1371/journal.pone.0063586 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Evers, Serjoscha W. & Barrett, Paul M. & Benson, Roger B. J.: Anatomy of Rhinochelys pulchriceps (Protostegidae) and marine adaptation during the early evolution of chelonioids. PeerJ, 1.5.2019, 7. vsk, s. e6811. PubMed:31106054 doi:10.7717/peerj.6811 ISSN 2167-8359 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)