O:n tarina
O:n tarina (Histoire d'O) on vuonna 1954 ranskaksi ja englanniksi julkaistu eroottinen romaani rakkaudesta, seksuaalisesta alistumisesta ja hallinnasta. Kirjoittaja Pauline Réage on salanimi. Kirjoittajaksi osoittautui ranskalainen journalisti Anne Cécile Desclos, joka käytti myös salanimeä Dominique Aury. Desclos kertoi asian itse julkisesti 86-vuotiaana vuonna 1994.[1] Alkujaan sarjaksi kirjeitä kirjoitettu romaani oli vastaus Desclosin rakastajan, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (muuta nimeä hänestä ei käytetä[3]) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja.
Romaanin ensimmäinen osa, Roissyn rakastajat, kuvaa O:n alistamista ja hänen reaktioitaan siihen eräänlaisessa linnassa. Kirjan alussa lukijalle tarjotaan kaksi erilaista muunnelmaa alkutilanteesta. Osan lopussa O palaa ulkomaailmaan, koulutettuna alistumiseen ja varustettuna jäsenyyttä ja asemaansa osoittavalla symbolilla. Paikannimi Roissy esiintyy ainoastaan luvun lopussa auton ikkunasta näkyvässä kilvessä.
Toinen osa, Sir Stephen, kuvaa miten René luovuttaa O:n ihailemalleen vanhemmalle miehelle, velipuolelleen Sir Stephenille. Tämän tarkoituksensa on opettaa O:lle alistumista, johon ei liity rakkaus: ”Te sekoitatte rakkauden ja tottelevaisuuden. Teidän tulee totella rakastamatta minua ja vaikka minä en rakasta teitä.”[4] Sir Stephen ja René antavat O:lle erilaisia alistumista vaativia tehtäviä.
Kolmannessa osassa Anne-Marie ja renkaat Sir Stephen vie O:n ystävänsä Anne-Marien ylläpitämään ulkopuolisilta suljettuun naistentaloon, jossa hän kohtaa naisten välisen dominoinnin ja seksuaalisuuden.[5] Konkreettisesti termi renkaat viittaa genitaalilävistykseen.[6]
Romaanin neljäs osa Pöllö saa nimensä O:n esiintymisestä klubin juhlissa alastomana, mutta helmipöllöä esittävä naamio kasvoillaan.
Romaani päättyy huomautukseen puuttuvasta viimeisestä luvusta. Huomautuksessa kerrotaan romaanilla olevan kaksi erilaista mahdollista loppua.
Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa, jossa hän pyrkii tulkitsemaan romaanin lähtökohtia ja merkityksiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Who wrote Story of O? (Arkistoitu – Internet Archive); Bedell, Geraldine: 'I wrote the story of O' (The Observer, Sunday 25 July 2004)
- ↑ Ciuraru, Carmela: The Story of the Story of O Guernica: a magazine of art & politics. June 2011. Viitattu 6.4.2013. (englanti))
- ↑ Desclosin myöhemmän selostuksen mukaan O on viittaus hänen läheisen Odile-ystävänsä nimeen, jota hän ei kuitenkaan halunnut käyttää sellaisenaan. (Ks. Ciuraru, Carmela: The Story of the Story of O Guernica: a magazine of art & politics. June 2011. Viitattu 21.9.2011. (englanti))
- ↑ Réage, Pauline 1986. O:n tarina, s. 94
- ↑ Réage, Pauline 1986. O:n tarina, s. 146
- ↑ Réage, Pauline 1986. O:n tarina, s. 151-152
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Werner, Laura: O niin kuin objekti? : masokismi ja tunnustuksen tavoittelu O:n tarinassa. Teoksessa: Rakkaudesta toiseen - kirjoituksia vuosisadan vaihteen etiikasta (toim. Sara Heinämaa & Johanna Oksala). Gaudeamus, Helsinki 2001; s. 230–242