O. J. Tuulio
Oiva Johannes Tuulio (vuoteen 1933 Tallgren; 17. tammikuuta 1878 Pyhäjärvi Ul – 21. kesäkuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen kielentutkija ja Helsingin yliopiston professori.[1] Vuonna 1907 hänestä tuli Helsingin yliopiston ensimmäinen espanjan kielellä väitöksensä tehnyt tohtori.[2] Tuulio oli Satakuntalaisen osakunnan inspehtori vuosina 1931–1934.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuulion vanhemmat olivat rovasti Ivar Markus Tallgren ja Jenny Maria Montin. Hänen sisarensa oli esseisti ja kriitikko Anna-Maria Tallgren ja veljensä arkeologian professori Aarne Michael Tallgren. Tuulio pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta 1896 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1901 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1907.
Tuulio työskenteli Helsingin suomalaisen normaalilyseon latinan kielen opettajana 1906–1907, vt. lehtorina 1909–1910 ja ranskan kielen opettajana 1910–1911. Hän toimi Helsingin yliopiston eteläromaanisten kielten dosenttina 1910–1928 ja yliopiston historiallis-kielitieteellisen laitoksen amanuenssina 1920–1935. Hän oli eteläromaanisten kielten ylimääräinen professori vuodesta 1928 alkaen.
Tuulio oli Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston kaunokirjallisuuden osaston jäsen vuodesta 1911, Nykysuomen sanakirjan neuvottelukunnan jäsen 1929–1935 sekä Suomen itämaisen seuran johtokunnan jäsen 1933–1935 ja seuran varapuheenjohtaja vuodesta 1935. Hän avusti Neuphilologische Mitteilungen -lehteä 1913–1923 ja toimitti espanjankielistä Revista Comercial de Finlandia -lehteä vuodesta 1938.
Tuulio oli naimisissa vuodesta 1917 filosofian tohtori, kirjailija Tyyni Maria Haapasen (tunnetaan paremmin nimellä Tyyni Tuulio) kanssa. Heillä oli kolme lasta, joista vanhin Jaakko Marcus Ilmari Tuulio kaatui jatkosodassa.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Estudios sobre la Gaya de Segovia, väitöskirja. 1907
- Sur la rime italienne. 1908
- Glanures catalanes et hispano–romanes I–IV. 1911–1914
- Les poèsies de Rinaldo d'Aquino. 1917
- Survivanee araboromane du Catalogue d'étoiles de Ptoléimée. 1928
- Indrisi, la Finlande et les autres pays baltiques orientaux. 1930 (A.M. Tallgrenin kanssa)
- Du nouveau sur Idrisi. 1936
- "Satakunnan vanhin tunnettu paikannimi", Satakunta X. Satakuntalainen osakunta, Porvoo 1936.[3]
- Ibn Quzman, éd ecrit. 1941
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- O. J. Tuulio SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)[vanhentunut linkki]
- Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961.
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa P–Ö.
- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 784. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 581–582. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X
- ↑ Sjöblom, Tomas: Espanjan kulttuurin suomalainen popularisoija 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 20.12.2024.
- ↑ Satakunta X. Satakuntalainen osakunta, 1936. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Riikonen, H. K.: Tuulio, Oiva (1878–1941). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Oiva Tuulio Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan 375 humanistia -sivustolla
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
