Nyhäsirppisiipi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nyhäsirppisiipi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Sirppisiipimäiset Drepanoidea
Heimo: Sirppisiivet ja villaselät Drepanidae
Alaheimo: Sirppisiivet Drepaninae
Suku: Falcaria
Laji: lacertinaria
Kaksiosainen nimi

Falcaria lacertinaria
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Nyhäsirppisiipi Commonsissa

Nyhäsirppisiipi (Falcaria lacertinaria) on sirppisiipiin kuuluva erittäin yleinen yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyhäsirppisiipi on helposti tunnistettava perhonen, joka pitää levätessään siipiään voimakkaasti alaspäin kaartuvassa asennossa. Tämä saa perhosen näyttämään erehdyttävästi kuolleelta lehdeltä.

Nyhäsirppisiiven etusiipien pohjaväri on harmahtavan ruskea, ja niiden poikki kulkee kaksi tummemman ruskeaa poikkiviirua. Keskipilkku on pieni ja musta, mutta voi myös puuttua kokonaan. Siiven ulkosyrjä on sävyltään tummempi, ja siinä on usein tumma viiru. Siiven reuna on voimakkaasti mutkitteleva, ja siiven kärki kaartuu hieman. Siipien ulkoreunan ripset ovat valkoiset. Takasiivet ovat harmaanvalkoiset. Siipiväli on 30–36 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyhäsirppisiiven levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta ja Britteinsaarilta aina Venäjän kaukoitään saakka. Suomessa nyhäsirppisiipeä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia myöten, joskin laji harvinaistuu hieman pohjoista kohti. Lajin yleisyydestä huolimatta sitä tavataan pääasiassa yksittäin. Aikuiset perhoset lentävät etelämpänä kahtena hieman päällekkäisenä sukupolvena toukokuun lopulta heinäkuulle ja uudelleen heinäkuusta elokuun lopulle.[3][4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyhäsirppisiipi on lehti- ja sekametsien laji, joka viihtyy myös puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle, mutta pilvisellä säällä ne voivat lentää päivälläkin. Laji lähtee häirittyinä helposti lentoon myös päivällä. Aikuisen perhosen imukärsä on surkastunut, eikä se nauti ravintoa.[3][2]

Täysikasvuinen toukka tekee kotelon käärityn lehden sisään. Kotelo talvehtii.

Toukka syö koivuilla (Betula), joskus lepillä (Alnus).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]