Nyhäsirppisiipi
| Nyhäsirppisiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Sirppisiipimäiset Drepanoidea |
| Heimo: | Sirppisiivet ja villaselät Drepanidae |
| Alaheimo: | Sirppisiivet Drepaninae |
| Suku: | Falcaria |
| Laji: | lacertinaria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Falcaria lacertinaria |
|
| Katso myös | |
Nyhäsirppisiipi (Falcaria lacertinaria) on sirppisiipiin kuuluva erittäin yleinen yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyhäsirppisiipi on helposti tunnistettava perhonen, joka pitää levätessään siipiään voimakkaasti alaspäin kaartuvassa asennossa. Tämä saa perhosen näyttämään erehdyttävästi kuolleelta lehdeltä.
Nyhäsirppisiiven etusiipien pohjaväri on harmahtavan ruskea, ja niiden poikki kulkee kaksi tummemman ruskeaa poikkiviirua. Keskipilkku on pieni ja musta, mutta voi myös puuttua kokonaan. Siiven ulkosyrjä on sävyltään tummempi, ja siinä on usein tumma viiru. Siiven reuna on voimakkaasti mutkitteleva, ja siiven kärki kaartuu hieman. Siipien ulkoreunan ripset ovat valkoiset. Takasiivet ovat harmaanvalkoiset. Siipiväli on 30–36 mm.[1][2][3]
-
♂ -
♂ △ -
♀ -
♀ △
_Falcaria_lacertinaria_-_Horn%C3%AD_Plan%C3%A1,_Czech_Republic_-_male_dorsal.jpg)
_Falcaria_lacertinaria_-_Horn%C3%AD_Plan%C3%A1,_Czech_Republic_-_male_ventral.jpg)
_Falcaria_lacertinaria_-_Lipnik,_Czech_Republic_-_female_dorsal.jpg)
_Falcaria_lacertinaria_-_Lipnik,_Czech_Republic_-_female_ventral.jpg)
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyhäsirppisiiven levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta ja Britteinsaarilta aina Venäjän kaukoitään saakka. Suomessa nyhäsirppisiipeä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia myöten, joskin laji harvinaistuu hieman pohjoista kohti. Lajin yleisyydestä huolimatta sitä tavataan pääasiassa yksittäin. Aikuiset perhoset lentävät etelämpänä kahtena hieman päällekkäisenä sukupolvena toukokuun lopulta heinäkuulle ja uudelleen heinäkuusta elokuun lopulle.[3][4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyhäsirppisiipi on lehti- ja sekametsien laji, joka viihtyy myös puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle, mutta pilvisellä säällä ne voivat lentää päivälläkin. Laji lähtee häirittyinä helposti lentoon myös päivällä. Aikuisen perhosen imukärsä on surkastunut, eikä se nauti ravintoa.[3][2]
Täysikasvuinen toukka tekee kotelon käärityn lehden sisään. Kotelo talvehtii.
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka syö koivuilla (Betula), joskus lepillä (Alnus).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/f/falcaria_lacertinaria.html
- ↑ a b http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=567
- ↑ a b c Mikkola, Kauri et al.: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 35–36. Helsinki: Suomen perhostutkijain seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Drepanidae/Falcaria/lacertinaria/Falcaria%20lacertinaria.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Perhoset: Nyhäsirppisiipi
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pertti Pakkanen: Falcaria lacertinaria