Nyhäsiipi
| Nyhäsiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Aitonirkot Notodontinae |
| Suku: | Ptilodon |
| Laji: | capucinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ptilodon capucinus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Nyhäsiipi (Ptilodon capucinus) on erittäin yleinen nirkkoihin kuuluva yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyhäsiipi on vaihtelevan ruskeansävyinen perhonen, jonka ulkomuoto jäljittelee erittäin hyvin kuivunutta lehteä. Etusiiven poikki menee kaksi tummaa, mutkittelevaa poikkiviirua, jotka lähestyvät toisiaan siiven takaosaa kohti ja yhtyvät siiven takareunan suomutupsussa. Poikkiviiruista ulompi on selvästi leveämpi ja erottuu paremmin. Etusiiven ulkoreuna mutkittelee voimakkaasti. Takasiivet ovat etusiipiä vaaleammat, ja niiden takanurkassa on tumma täplä. Ruumis on ruskeansävyinen ja karvainen. Keskiruumiin päällä on korkea huppumainen tupsu. Naaraiden siivet ovat koiraan siipiä enemmän pitkänomaiset eikä kuviointi ole yhtä selvää. Siipiväli on 33–45 mm.[1][2][3]
Toukka on vihreä, ja sen sivuilla on keltainen, takapäätä kohti myös punertava pitkittäisviiru. Rintajalat ovat kirkkaanpunaiset, ja peräpäässä on kaksi ylöspäin sojottavaa punaista uloketta. Täysikasvuisena toukka on 30–40 mm pitkä.[4][3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Espanjasta Keski-Euroopan poikki idässä aina Japaniin saakka. Pohjois-Euroopassa sitä tavataan Baltiassa ja lähes koko Skandinaviassa Etelä-Norjan tunturiseutuja ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[3] Etelä- ja Keski-Suomessa nyhäsiipi on varsin yleinen laji. Pohjoisimmat havainnot ovat Keski-Lapista. Etelämpänä lajilla on kaksi päällekkäistä sukupolvea, jotka lentävät toukokuun lopulta elokuun lopulle. Pohjoisempana on yksi sukupolvi, joka lentää kesäkuusta elokuulle. Lennon huippu on heinäkuun alkupuolella.[5][3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyhäsiipi on pääasiassa kosteiden ja kuivien lehtimetsien ja pensaikkojen laji, jota varsinkin pohjoisempana tavataan kuitenkin myös sekametsissä. Tyypillisen elinympäristön ulkopuolella sitä tavataan harvakseltaan. Suurimmassa osassa elinaluettaan se on erittäin yleinen ja usein runsaslukuinen, mutta harvinaistuu pohjoista kohti. Nyhäsiiveltä tunnetaan myös tilapäisiä massaesiintymisiä. Päivisin perhosia löytää lepäämästä puiden oksilta tai rungoilta teeskennellen kuollutta lehteä tai kaarnanpalaa. Naaraat aloittavat lennon illan hämärtyessä, koiraat hieman myöhemmin. Lento jatkuu joskus aamuyölle saakka. Koiraat tulevat valolle helposti, naaraat vain harvoin.[3] Käsiteltäessä perhonen tekeytyy kuolleeksi[2].
Naaras munii lehtien alapinnoille, lähelle reunaa yksitellen tai pieninä ryhminä yhteensä 250–350 munaa. Toukat kuoriutuvat reilua viikkoa myöhemmin ja elävät aluksi ryhmissä, mutta myöhemmin yksinään. Vaikka useimmat toukista elävätkin latvustoissa, niitä on helppo löytää myös alemmilta oksilta. Lepoasennossa toukan molemmat päät ovat irti alustasta. Häirittynä toukka taivuttaa päänsä voimakkaasti taaksepäin selkää vasten ja ojentaa kirkkaanpunaiset rintajalkansa ulospäin. Ensimmäisen sukupolven toukat ovat täysikasvuisia elokuun alussa, toisen syys-lokakuun vaihteessa. Pohjoisessa ainoan sukupolven toukat saavuttavat täysikasvuisuuden heinä-elokuun vaihteessa. Toukat koteloituvat maahan lehtien väliin, karikkeen sekaan tai maakoloon tekemäänsä kotelokoppaan. Kotelo talvehtii.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka on polyfagi, joka elää monilla erilaisilla lehtipuilla ja pensailla.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 258–260
- ↑ toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen perhostutkijain seura: nyhäsiipi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Norges sommerfugler (norjaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)