Nurmisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nurmisto
Урмизно, Urmizno

Nurmisto

Koordinaatit: 59°45′13″N, 28°49′36″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Niisnova
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 54











Nurmisto[1] (ven. Урмизно, Urmizno) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Niisnovan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Siestajoen alajuoksulla kahdeksan kilometriä Niisnovasta pohjoiseen. Kylässä on 54 asukasta (vuonna 2010)[2].

Nurmistosta on tehty 1000–1400-luvulle ajoitettu hautalöytö[3]. Kaprion ujestin Kargalin pogostaan kuulunut kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[4]. Inkerinmaalla työskennelleen Johannes Gezelius nuoremman mukaan se oli inkeroisten asuttama[5]. Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Nurmistossa asui 155 inkeroista ja 21 savakkoa[6]. Myöhemmin se mainitaan Kaprion luterilaiseen seurakuntaan kuuluneena inkerinsuomalaisena kylänä[7]. Toisen tiedon mukaan kylä kuului Kaprion ortodoksiseen seurakuntaan[8].

1800-luvun asutusluetteloissa mainitaan Nurmiston kartano ja useampia samannimisiä kyliä, joiden talonpojat olivat tilanomistajien maaorjia[9][10][11]. Myöhemmin Nurmiston kolme kylää kuuluivat Jaaman kihlakunnan Someron volostiin. Vuonna 1899 kylissä oli yhteensä 52 taloutta ja 320 asukasta, joista 269 oli ”suomalaisia”, 26 ”sekoittuneita” ja 25 venäläisiä. Näistä luterilaisia oli vain yksi perhe, 8 henkeä.[12]

Neuvostoaikana Nurmisto kuului Raikkovan[13] ja myöhemmin Niisnovan kyläneuvostoihin[14].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 264. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 25.1.2016.
  3. ↑ Konkova, O. I.: Ižora: Otšerki istorii i kultury, s. 40. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-94348-049-2 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 520. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  5. ↑ Konkova, O. I.: Ižora: Otšerki istorii i kultury, s. 70. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-94348-049-2
  6. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  8. ↑ Kertomus Kaprion seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 25.1.2016. (venäjäksi)
  9. ↑ Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 71. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 29. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856. Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 210. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 130–136. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 241. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 183. Leningrad: Lenizdat, 1966. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nurmisto&oldid=22799897”