Nurmijärven Palojoen työväentalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nurmijärven Palojoen työväentalo
Nurmijärven Palojoen työväenyhdistyksen talo (ulkokuva) 1930
Nurmijärven Palojoen työväenyhdistyksen talo (ulkokuva) 1930
Osoite Palojoentie 278,
01940 Palojoki
Sijainti Palojoki, Nurmijärvi
Koordinaatit 60°25′22″N, 24°51′59″E
Valmistumisvuosi 1. talo vuonna 1912,
2. talo vuonna 1932
Tuhoutui 1. talo vuonna 1930
Suunnittelija 2. talo Frans Lahti
Rakennuttaja Palojoen työväenyhdistys
Omistaja Palojoen Sos.dem. Työväenyhdistys ry
Huoneistoala 1. talo 216 m², 2. talo 320 m²
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Nurmijärven Palojoen työväentalo on Nurmijärven kunnan Palojoen kylässä sijaitseva työväentalo.

Nurmijärven Palojoen työväenyhdistyksen perustivat työmiehet ja torpparit vuonna 1906. Työväentaloa varten vuokrattiin 725 m²:n tontti, joka lunastettiin omaksi vuonna 1911. Tontille rakennettiin ensin tanssilava, josta tuli suosittu huvipaikka. Talon perustuksen kivet louhittiin läheisestä kalliosta. Työväentalo paloi perustuksiaan myöten vuonna 1930. Vakuutusrahojen turvin alettiin heti rakentaa uutta työväentaloa, joka valmistui vuonna 1932. Työväentalo on Palojoen Sos.Dem. Työväenyhdistyksen omistuksessa.[1]

Vuonna 1912 valmistuneen talon pinta-ala oli 215 m², ja siinä oli juhlasali, näyttämö, ravintola ja pieni vahtimestarin asunto. Vuonna 1932 valmistuneen talon suunnitteli rakennusmestari Frans Lahti. Uuden talon pinta-ala oli 320 m², ja siinä oli 112 m²:n juhlasali, ravintola ja vahtimestarin asunto.[1]

Toimintaa työväentalolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1912 pidettiin ensimmäisen talon vihkiäisjuhla, jossa juhlapuhujana oli palojokelainen Ida Aalle. Kansalaissodan aikana työväentalo oli Palojoen punaisten päämaja. Toisen talon vihkiäisten juhlapuhujana oli vuonna 1932 Väinö_Tanner. Toisen maailmasodan aikana työväentalolla majoitettiin helsinkiläisen Sofianlehdon vanhainkodin asukkaita. Sotien jälkeen työväentalosta tuli uudelleen suosittu tanssi- ja huvipaikka. Talossa harrastettiin myös näyttämötoimintaa.[1]

  1. a b c Hurri, Olavi & Marttala-Hurri, Vuokko: Työn ja aatteen talot. Työväentalojen historiaa Uudellamaalla, s. 168. Helsinki: Uudenmaan Sosialidemokraattinen Piiri ry, 1997. ISBN 952-90-8468-4