Nuppipullo
Nuppipullo, olutpullo, standardipullo, oli Ruotsissa kehitetty maailman ensimmäinen lasiteollisuuden standardipullo.
Pitkälle 1800-luvulle olut jaettiin ja myytiin pääasiassa irtotavarana tai oluttynnyreissä. Panimoiden kasvaessa Ruotsissa 1800-luvun lopulla tuli tarve saada yhtenäistettyä oluen jakeluastia. Jotta voitaisiin käyttää koneellista pullotuslaitteita, syntyi tarve standardipullolle, jota voitaisiin käyttää kaikissa panimoissa koko Ruotsissa. Pulloa voitaisiin käyttää kierrättäen uudelleen ja uudelleen. Uuden olutpullon suunnitteli Hamburgin panimon Anders Bjurholm ja korkkivalmistaja Emil Boethius. Se hyväksyttiin vuonna 1884 Tukholmassa panimoiden yhdistyksen standardipulloksi. Vuonna 1886 se hyväksyttiin panimoihin muualla Ruotsissa. Sitä tehtiin kolmessa eri tilavuudessa 1/6, 1/3 ja 2/3 litraisena. Pullojen kyljessä oli kohokirjaimilla merkitty pullon koko ja valmistaja. Merkintä (H) tarkoitti Hammarin lasintehdasta, (L) Liljedahlia, (Å) Årnäsiä ja (*) Surtea ja (S) Sundia.
Aluksi pullot puhallettiin muottiin suupuhaltamalla, mutta vähitellen teko koneellistui. Pullossa oli paksu lasinen suuaukko yläreunassa (siitä pullo saikin nimensä). Pullon sulkeminen korkilla ei ollut täysin luotettavaa, korkki saattoi tulla ulos pullosta, jos pullo oli liian kuumassa. Korkki korvattiin alumiinilla vuonna 1932. Samalla katosi myös pullon ominainen pullonsuu. Myöhemmin korvattiin raskas pullo modernimmalla ja kevyemmällä olutpullolla.
Suomessa nuppipullo tuli käyttöön 1800-luvun lopulla ja yleistyi 1900-luvun alussa. Suomessa valmistettiin 1/3 ja 2/3-litran pulloja. Suomessa standardipulloja valmisti seuraavat lasitehtaat: Grönvik (merkintä pullon pohjassa), Johannislund (J), Arima (A), Karhula (K), Wiiala (W) ja Riihimäki (R).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Annila, Markku: Vanhat lasini, Suomen lasimuseo, 2013.
- Birgitta Conradson, Sillburkar & tvålkartonger, Nordiska museet, 1977