Nuokkurikko
| Nuokkurikko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
| Suku: | Lehtirikot Saxifraga |
| Laji: | cernua |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saxifraga cernua |
|
| Katso myös | |
Nuokkurikko (Saxifraga cernua) on arktisten alueiden valkokukkainen rikkokasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen nuokkurikko kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja polvekas. Varren tyvessä ja lehtihangoissa on ruskeanpunaisia itusilmuja. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia, munuaismaisia ja sormihalkoisia. Ylimmät lehdet ovat puikeita, isohampaisia tai ehytlaitaisia. Kukkia on tavallisesti yksi. Kaksineuvoiset kukat ovat väriltään valkoisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä, heteitä on 10 kappaletta. Teriö on neljä kertaa verhiötä pitempi. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suomessa nuokkurikko kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kaksiosainen kota, mutta siihen kehittyy harvoin siemeniä. Laji lisääntyykin pääasiassa itusilmujen avulla.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuokkurikon levinneisyysalue on sirkumpolaarinen. Euroopassa lajia kasvaa Norjan, Ruotsin ja Suomen tunturi- ja vuoristoalueilla, Islannissa, Alpeilla, Karpaateilla, Skotlannissa, Huippuvuorilla sekä Pohjois-Venäjällä. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella läpi Pohjois-Siperian, mutta lajia tavataan myös Keski-Aasian ja Himalajan vuoristoissa. Pohjois-Amerikassa nuokkurikkoa tavataan Alaskassa, Yhdysvaltain kaakkoisosissa ja Pohjois-Kanadassa. Laji on levinnyt myös koko Grönlannin rannikolle.[2] Suomessa nuokkurikkoa on tavattu itärajan tuntumassa Kuusamossa ja Sallassa, Utsjoella, Inarissa sekä Enontekiöllä Käsivarren suurtuntureilla, jossa laji on runsaimmillaan.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuokkurikko kasvaa tuntureiden puron- ja joenvarsilla, valuvesipinnoilla ja pahtojen varjoisilla pengermillä. Laji on kalkinvaatija.[3] Laji sietää hyvinkin arktisia kasvuolosuhteita esimerkiksi Grönlannissa ja Kanadassa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, s. 75, 85. (4. uudistettu paino) Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 226, 229.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Knoppbräcka (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 26.1.2012.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 229.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Nuokkurikon (Saxifraga cernua) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.12.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjolan kasvien pauloissa: Saxifraga cernua - nuokkurikko
- Kasviatlas 2016: Nuokkurikon (Saxifraga cernua) levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Nuokkurikko (Saxifraga cernua)
- ITIS: Saxifraga cernua (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Saxifraga cernua (englanniksi)
- Flora of China: Saxifraga cernua (englanniksi)