Nummilieko
Nummilieko | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
Alakaari: | Liekomaiset Lycopodiophytina |
Luokka: | Liekomaiset Lycopodiopsida |
Lahko: | Lycopodiales |
Heimo: | Liekokasvit Lycopodiaceae |
Suku: | Suomulieot Diphasiastrum |
Laji: | ×zeilleri |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Nummilieko[2] eli nummikeltalieko[3] eli välikeltalieko[3] (Diphasiastrum × zeilleri) on talvivihreä harjumetsien sanikkainen. Laji on harjulieon (D. tristachyum) ja keltalieon alalajin kangaskeltalieon (D. complanatum subsp. complanatum) risteymä.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nummilieko kasvattaa jopa yli metrin pituisia suikertelevia varsia, jotka ovat tavallisesti noin viiden senttimetrin syvyydessä hiekassa. Pääversosta kohoaa 10–30 cm korkuisia, monihaaraisia pystyversoja, joiden kärjet ovat litteitä, eripituisia ja väriltään sini- tai kellanvihreitä. Pystyversojen haarakulma on noin 35°. Nummilieon lehdet ovat pieniä, varrenmyötäisiä ja suomumaisia. Lehdet ovat varsissa neljänä pitkittäisrivinä. Kylkilehdet ovat selvästi vatsa- ja selkäpuolen lehtiä leveämpiä. Kynttilämäiset, 1,5–3 cm pitkät, vaaleankeltaiset itiötähkät ovat haarojen kärjissä 2–4 tähkän ryhmissä. Itiötähkien perät ovat 5–6 cm pitkiä. Itiölehdet ovat kolmiomaisia, suippokärkisiä ja litteäruotisia. Maansisäinen ja lehtivihreätön alkeisvarsikko on yksikotinen sekä mukulamainen.[4][5]
Nummilieko muistuttaa läheisesti kangaskeltaliekoa. Se on kuitenkin tätä tiheähaaraisempi ja kerroksellisempi.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoismaissa nummiliekoa tavataan Tanskassa, Etelä-Norjassa sekä Etelä- ja Keski-Ruotsissa.[4] Suomessa nummilieko on harvinainen ja sitä tavataan paikoitellen Oulun–Kuusamon korkeudelle saakka.[5][6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nummiliekoa tavataan harjumänniköissä, mäntykankailla ja nummilla. Se muodostaa kasvupaikoillaan usein laajoja kasvustoja.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Zeiller's Clubmoss – Lycopodium zeilleri IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Nummilieko – Diphasiastrum ×zeilleri Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 27.10.2019.
- ↑ a b Diphasiastrum x zeilleri Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Finto. Viitattu 28.10.2019.
- ↑ a b c d Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 36.
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 35, 39.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Nummikeltalieon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.9.2011.