Nukkahorsma
| Nukkahorsma | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Myrtales |
| Heimo: | Horsmakasvit Onagraceae |
| Suku: | Horsmat Epilobium |
| Laji: | parviflorum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epilobium parviflorum |
|
| Katso myös | |
Nukkahorsma (Epilobium parviflorum) on horsmakasvien (Onagraceae) heimoon ja hoikkahorsmien (Epilobium) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Nukkahorsma muistuttaa jonkin verran karvahorsmaa (Epilobium hirsutum), mutta lajit ovat erotettavissa toisistaan lehtien sekä kukkien ulkonäön perusteella.[2]
Nukkahorsma voi kasvaa noin 80 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on karvainen ja poikkileikkaukseltaan pyöreä. Varren tyveltä nukkahorsma kasvattaa lyhyitä maanpäällisiä rönsyjä. Lehdet ovat lyhytruotisia, muodoltaan suikeita, hienosahalaitaisia ja pehmeäkarvaisia. Nukkahorsman kukat ovat noin 1 cm leveitä ja vaaleanpunaisia. Emin vartalo jakautuu neliliuskaiseksi luotiksi. Nukkahorsma kukkii heinä–elokuussa.[2]
Nukkahorsma kasvaa kosteilla ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla, kuten ojanvarsilla, rannoilla sekä soiden reunoilla[2]. Suomessa nukkahorsmaa tavataan lähinnä Ahvenanmaalla, mutta myös muutamilta paikoilta Manner-Suomesta[3].
Nukkahorsmaa käytetään eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun aiheuttamien oireiden, kuten virtsaamisvaikeuksien tai toistuvan virtsaamistarpeen lievittämiseen.[4] Nukkahorsmaa voi käyttää ruoanlaitossa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lansdown, R.V.: Epilobium parviflorum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Den virtuella floran: Luddunört (Epilobium parviflorum) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 30.4.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Nukkahorsma (Epilobium parviflorum) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 30.4.2020.
- ↑ https://www.ema.europa.eu/en/medicines/herbal/epilobii-herba#ema-inpage-item-key-facts