Novachord
Novachord tai novakordi[1] on 1930-luvulla kehitetty sähköinen kosketinsoitin, jota usein pidetään maailman ensimmäisenä polyfonisena syntetisaattorina. Sen kehitti Hammond-sähköurkujen keksijä Laurens Hammond yhdessä John M. Hanertin ja C. N. Williamsin kanssa, ja Hammondin yritys myös valmisti sitä.[1][2].
Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuussa 1939 Washingtonista: ”Uutta monipuolista sähkösoitinta, joka on paljon vanhanaikaisen spinetin näköinen, esiteltiin täällä äskettäin. Siitä lähtee pianon, viulun, havaijilaisen kitaran, harpsikordin, klavikordin, trumpetin ja ranskalaisen torven ääni.”[3]
Muiden tuon ajan uusien sähkösoitinten tavoin, kuten thereminin, ondes Martenot’n ja trautoniumin, Novachordin erikoista ääntä käytettiin joidenkin kauhuelokuvien ääniraidalla, mutta muuten soitin jäi varsin tuntemattomaksi. Sitä ehdittiin valmistaa tuhatkunta kappaletta, kunnes toisen maailmansodan aiheuttama materiaalipula keskeytti tuotannon 1942. Valmistusta oli tarkoitus jatkaa sodan jälkeen, mutta aie jäi toteutumatta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Cirocco, Phil: Hammond’s Polyphonic Syntesizer from 1938 The Novachord Restoration Project. Viitattu .7.2019.
- ↑ a b Introduction to the Hammond Novachord novachord.com. Viitattu 3.7.2019.
- ↑ Uusi soitin, novakordi. Helsingin Sanomat, 1.3.1939, s. 6. Näköislehden aukeama (tilaajille).