Northeast Canyons and Seamounts Marine National Monument

Hallinto
Sijainti	Pohjois-Atlantti; Yhdysvallat
Pinta-ala	12 724 km²
Tyyppi	vedenalainen luonnonsuojelualue
Perustettu	15. syyskuuta 2016
Hallinto	Yhdysvaltain kauppaministeriö; Yhdysvaltain sisäministeriö; NOAA;

Northeast Canyons and Seamounts Marine National Monument on luonnonsuojelualue Atlantin valtameressä noin 200 kilometrin päässä Cape Codin niemestä. Presidentti Barack Obama perusti suojelualueen 15. syyskuuta 2016. Suojelualue koostuu kahdesta vierekkäisestä erillisestä alueesta Pohjois-Atlantilla. Toisella alueella on kolme merenalaista kanjonia ja toisella on neljä merenalaista vuorta. Alueella on tehty tieteellistä tutkimusta 1970-luvulta lähtien. Paikalliset kalastusyhtiöt, kalastajat ja hummerinpyytäjät nostivat suojelualueen muodostamisesta kanteen joka ei kuitenkaan mennyt läpi oikeudessa.^[1]^[2]

Presidentti Donald Trump päätti avata luonnonsuojelualuen kaupalliselle kalastukselle vuoden 2020 kesäkuussa.^[2]

Ekosysteemit

Alueilla on herkkiä syvänmeren ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta muun muassa syvänmeren koralleja, uhanalaisia valaita, merikilpikonnia, merinisäkkäitä ja lukuisia kalalajeja. Alueelta on löydetty ainakin 54 syvänmeren korallilajia jotka elävät vähintään 3 900 metrin syvyydessä. Ne muodostavat ekosysteemin yhdessä sienieläimien ja merivuokkojen kanssa ja tarjoavat ruokaa, suojapaikkoja ja kutualueita kaloille ja selkäragattomille eläimille.^[1]

Kanjonit

Merenalaisten kanjonien suojelualue on kooltaan noin 941 neliökilometriä ja sillä on kolme kanjonia: Oceanographer-, Gilbert-, ja Lydonia -kanjonit. Ne alkavat mannerjalustan reunalta noin 200 metrin syvyydestä ja jatkuvat tuhansien metrien syvyyteen. Kanjonien ja mannerrinteen jyrkät seinämät saavat merivirrat pyörteilemään ja tuomaan syvätä vedestä ravinnepitoista vettä jossa on esimerkiksi nitraatteja ja fosfaatteja jotka ovat kasviplanktonille tärkeitä. Merivirtojen mukana tulleet ravinteet lisäävät kasvi- ja eläinplanktonin määrää mikä huokuttelee paikalle isoja ja pieniä kaloja. Niiden perässä tulee muita eläimiä kuten: haita, tonnikaloja, valaita ja merilintuja.^[1]

Kanjonien rinteiltä löytyy elinympäristöjä koralleille, sienille ja muille selkärangattomille jotka suodattavat ravintonsa vedestä. Siellä elää myös kalmareita, mustekaloja, rauskuja, kampeloille ja ravuille. Tutkimusten mukaan kanjonien alueella esiintyy paljon enemmän hammasvalaita ja nokkavalaita kun muualla mannerjalustan reunalla. Siellä on havaittu myös vaarantuneiksi luokiteltuja kaskelotteja. Kanjonien ja rannan alueelta on havaittu myös vaarantuneeksi luokiteltu sillivalas ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu seitivalas.^[1]

Merenalaiset vuoret

Georges Bank on hieman keskiosasta alas oleva vaalean sininen alue ja alareunassa näkyy merenalaisen New Englandin vuorijonon päätä joka on suojelualuetta.

Toinen suojelluista alueista on mannerjalustasta ulos päin merenpohjaa. Meren pohjalla on merenalainen New Englandin vuorijono (New England Seamount Chain) joka muodostui kun maankuori kulki yli kuuman pisteen joka työnsi magmaa merenpohjan läpi ja muodosti Georges Bankin eteläpuolelle yli 30:tä, nyt jo sammuneesta, tulivuoresta merenalaisen vuoriketjun joka kaartaa Länsi-Atlantille. Tällaiset vuoret ovat usein kuluneet päältä tasaisiksi merenaaltojen aiheuttaman eroosion johdosta ja magman jäähtymistä johtuvien sortumien vuoksi.^[1]

Merenalaisita vuorista neljä on Yhdysvaltojen talousvyöhykkeellä ja ne on nimetty: Bear, Physalia, Retriever ja Mytilus. Bear on vuorista vanhin. Sen iäksi arvioidaan noin 100 miljoonaa vuotta. Se on myös suurin ja nousee merenpohjalta 2 500 metriin ja on noin 1 000 metriä merenpinnan alapuolella. Sen huipun halkaisija on hieman alle 20 kilometriä. Kolme pienempää vuorta on noin 2 000 metriä merenpinnasta.^[1]

Vuorien rinteet ohjaavat merivirtoja ja saavat ravinteikasta vettä nousemaan jyrkkiä rinteitä kohti pintaa. Rinteillä elää koralleja, selkärangattomia, kaloja ja äyriäisiä jotka saavat ruokaa ravinteikkaan veden vuoksi.^[1]^[3] Rinteillä on koralliyhteisojä jotiden ikä on satoja tai tuhansia vuosia. Ne tarjoavat muille eliöille suojaa, ruokaa, kutu- ja poikasten kasvatus alueita. Monet eliölajit ovat endeemisiä eli niitä ei löydy mistään muualta.