Nor'easter

Satelliittikuva nor'easterista, joka aiheutti Pohjois-Amerikan lumimyräkän vuonna 2006. Huomaa hurrikaanin kaltainen myrskyn silmä kuvan keskellä.

Nor'easter (myös northeaster) on voimakkaaseen matalapaineeseen liittyvä laaja myrskyalue, jollaisia esiintyy aika ajoin Yhdysvaltain itärannikolla ja Kanadan itäisissä provinsseissa. Tuuli puhaltaa koillisesta, kun matalapaineen keskus on aivan Yhdysvaltain itärannikon tuntumassa merellä, sillä pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli pyörii matalapaineen keskuksen ympäri vastapäivään. Nor'easterin synnyttävä matalapaine saa alkunsa yleensä lounaassa Meksikonlahdella, josta ne kulkevat suihkuvirtauksen mukana koilliseen. Nor'easterit saavat voimaa kylmän polaarisen ilmamassan ja lämpimämmän Golfvirran mukanaan tuoman merellisen ilmamassan kohtaamisesta. Mitä suurempi lämpötilaero ilmamassojen välillä on, sitä voimakkaammaksi nor'easter voi kehittyä. Ilmiö voimistuu entisestään silloin, kun Kanadaan muodostuu samaan aikaan terminen korkeapaine ja paine-erovoima nostaa tuulen nopeutta.

Nor'easterit aiheuttavat toisinaan huomattavaa tuhoa, sillä ne tuovat erittäin kylmää arktista ilmamassaa pitkälle etelään, missä pakkanen saattaa aiheuttaa kuolemantapauksia. Ilmiöön liittyvät sateet ovat samankaltaisia kuin muissakin keskileveysasteiden liikkuvissa matalapaineissa. Nor'easterit saattavat aiheuttaa merenpinnan äkillisen nousun, rannikkoeroosiota ja hirmumyrskyyn verrattavia tuulenpuuskia. Ilmiöön voi liittyä myös erittäin runsaita lumisateita, joita voimistaa avoveden vaikutus ja joiden tuhovaikutusta lisää niiden esiintyminen harvinaisen pitkällä etelässä, missä tällaisiin säihin ei ole varauduttu.

Muodostuminen

Meriveden lämpötiloja Yhdysvaltain itäpuolella. Lämmin Golfvirta erottuu pohjoiseen ulottuvana oranssina ja keltaisena nauhana.

Nor'eastereita esiintyy Yhdysvaltain itärannikon tuntumassa, useimmiten loka–huhtikuussa, mutta niitä saattaa ilmetä muinakin vuodenaikoina. Useimmat nor'easterit saavat alkunsa Meksikonlahdella syntyvästä matalapaineesta. Meren tarjoama lämpö ja kosteus antavat matalapaineelle lisää energiaa. Suihkuvirtaus kuljettaa matalapaineen Atlantin valtamerelle ja edelleen pohjoiseen Yhdysvaltain itärannikkoa myöten. Eräät nor'easterit voimistuvat tässä vaiheessa lämpimän Golfvirran vaikutuksesta erittäin nopeasti, jolloin tuulennopeus voi kasvaa lähelle hirmumyrskyn luokkaa Suihkuvirtaus aiheuttaa yläilmakehässä divergenssin tai diffluenssin, joka siirtää tai hajottaa nousevan ilman nopeammin kuin uutta tulee tilalle maanpinnan tasalla. Yhdessä Coriolis-ilmiön kanssa ilmiö synnyttää matalapaineen keskusta kiertävä tuulijärjestelmän.

Vastakkaisiin suuntiin virtaavat Labradorinvirta ja Golfvirta Pohjois-Amerikan rannikolla.

Kylmän Labradorinvirran ja lämpimän Golfvirran vastakohta sekä Yhdysvaltain koillisosan topografiset erityispiirteet tekevät Keski-Atlantin ja Uuden-Englannin osavaltioiden rannikosta otollisen nor'eastereiden synnylle. Niiden uskotaan aiheutuvan arktisesta oskillaatiosta 55. pohjoisen leveysasteen paikkeilla. Arktisella oskillaatiolla on kaksi vaihetta: positiivinen ja negatiivinen. Positiivinen vaihe on ollut hallitseva 1990- ja 2000-luvuilla. Siinä ilma liikkuu nopeasti ja toimii eräänlaisena esteenä keskileveysasteille pyrkivälle arktiselle ilmalle. Negatiivisessa vaiheessa ilma liikkuu hitaammin ja on alttiimpi häiriöille. Tällöin kylmä arktinen ilma pääse tunkeutumaan keskileveysasteille. Positiivisen vaiheen ja negatiivisen vaiheen välillä saattaa esiintyä vaihtelua talven kuluessa. Negatiivisen vaiheen yleisyyden ja nor'eastereiden esiintymisen välillä on havaittu positiivinen korrelaatio.

Nor'easterin kulkeutuminen koilliseen johtuu yleensä Bermudan lähistöllä vallitsevasta korkeapaineesta. Nor'easter alkaa yltyä myrskyksi Pohjois-Carolinan rannikolla. Jos matalan keskus kulkee mantereen puolella, rannikolla vallitsee lounaisvirtaus, sateet tulevat vetenä ja koko ilmiö jää heikommaksi. Jos keskus kulkee merellä, nmantereen päällä on koillisvirtaus, joka voimistaa ilmiötä ja aiheuttaa kovia tuulia ja lumipyryä Yhdysvaltain koillisosassa, kuten New Yorkin alueella. Alati voimistuva matalapaine myrskytuulineen kulkeutuu kohti pohjoista Pohjois-Amerikan itärannikkoa myötäillen. Myrskyn voima saavuttaa huippunsa yleensä meren yllä Kanadan rannikon tuntumassa. Myrskyalue jatkaa matkaansa edelleen arktisille alueille, jossa sen tuuli saattaa paikoitellen yltyä hirmumyrskyksi.

Ominaispiirteet

Nor'easterille ovat tyypillisiä paksut, tummat, alhaalla roikkuvat pilvet. Saman matalapaineen ylityksen aikana sateen voimakkuus voi vaihdella rankkasateesta tihkusateeseen. Vaikka kaikki sadetyypit ovat mahdollisia nor'easterin aikana, ne tunnetaan parhaiten olomuodoltaan kiinteästä sateesta. Ilmiöön liittyy myös alhainen lämpötila ja voimakkaat tuulenpuuskat. Eräissä hyvin harvoissa tapauksissa, kuten vuosien 1979 ja 2006 nor'eastereissa, myrskyn keskus saattaa saada hurrikaaneille tyypillisen pyöreän muodon, jolloin muodostuu pienehkö myrskyn silmä. Tämä muistuttaa polaarimatalan rakennetta.

Nor'easterit sekoitetaan usein trooppisiin hirmumyrskyihin. Ne eroavat toisistaan energiataloutensa takia: nor'easterit ovat Suomeen tulevien rintamajärjestelmien kaltaisia matalapaineita, joiden alkuperäinen paine-ero syntyy yläilmakehän virtauksista, ja rintamien sadealueet muodostuvat erilaisten ilmamassojen rajapinnoille. Sen sijaan trooppisten hirmumyrskyjen energianlähteenä on lämmin meri, jossa on vähintään 50 metrin paksuinen ja 26-asteinen vesikerros.

Vaikka nor'easter muodostuu voimakkaassa keskileveysasteiden matalapaineessa, jollaisia havaitaan eri puolilla maailmaa, sille ominainen koillistuulen ja runsaasti kosteutta sisältävä spiraaliksi kiertyvä pilvijärjestelmä syntyy alustan ominaisuuksien vaikutuksesta eli otollisesta mantereen ja meren jakaumasta. Samankaltainen ilmiö esiintyy toisinaan Tyynenmeren rannalla Pohjois-Japanissa, jolloin tuulensuunta on luoteen ja pohjoisen väliltä. Euroopassa nor'easterin kaltainen säätyyppi on epätodennäköinen, sillä vaikkakin koillistuulet saattavat olla voimakkaita, niiltä puuttuu Golfvirran kaltainen lämmön ja kosteuden lähde, ja siksi pilvien vesisisältö ei ole riittävän suuri aiheuttaakseen samanlaisia tulvia ja voimakkaita lumipyryjä,

Vaikutukset

Yleensä nor'easterit tuovat mukanaan valtavan määrän sateita, voimakkaita tuulia, korkeita aaltoja ja pienehköjä myrskyvuoksia rannikolle. Olosuhteista ja vuodenajasta riippuen nor'eastereihin liittyy vesisateita, jäänmuodostusta ja lumisateita. Yhdysvaltain koillisosan keskeisiä lentokenttiä saatetaan joutua sulkemaan useiden vuorokausien ajaksi jään, lumen ja voimakkaan tuulen takia, jolloin tuhannet ihmiset joutuvat saarroksiin. Vaikeiden olosuhteiden johdosta myös valtateitä ja valtakunnallisia pääteitä voidaan sulkea liikenteeltä. Lisäksi nor'easterit aiheuttavat katkoksia sähkönjakelussa.

Etymologia

Kompassin tuuliruusu vuodelta 1607.

Termi "nor'easter" on tullut amerikanenglantiin vanhasta brittienglannista. Oxford English Dictionaryn (OED) mukaan ensimmäinen muistiinpantu merkintä englannin kielen termistä "nore" ("north" eli "pohjoinen" ) kompassin ja tuulen suunnan yhteydessä on vuodelta 1612 ("How blowes the winde Syr?" "Wynde! is Nore-Nore-West."). Samankaltaista käyttöä on merkitty muistiin vuosilta 1688 (". . . Nore and Nore-West . . .") ja 1718 (". . . Nore-west tai Nore-nore-west."). Näitä edelsi termi "noreast," josta on maininta vuodelta 1594 ("Noreast by North raiseth a degree in sayling 24 leagues.") ja joka näkyy esimerkiksi kompassin tuuliruusussa vuodelta 1607. Kompassin 32 suuntaa nimettiin englannin kielessä termein "Nor'east (tai west)", "Nor' Nor'-east (tai west)", "Nor'east b' east (tai west)" ja niin edelleen. OED:n mukaan vanhin maininta termistä "nor'easter" on vuodelta 1836. Termi "nor'easter" kehittyi luontevasti kompassin suuntien ja tuulensuuntien historiallisista kirjoitusasuista ja ääntämistavoista.

Huomattavimpia nor'eastereita

• Vuoden 1888 lumipyry (11. maaliskuuta – 14. maaliskuuta, suurin mitattu lumensyvyys 147 cm)
• Tuhkakeskiviikon myrsky 1962 (6. maaliskuuta – 8. maaliskuuta, kuolonuhreja 40)
• Koillisen Yhdysvaltain lumipyry 1978 (5. helmikuuta – 7. helmikuuta, kuolonuhreja noin sata, aineelliset vahingot yli 520 miljoonaa dollaria)
• Vuoden 1991 "täydellinen myrsky" (1991 Perfect Storm, 28. lokakuuta – 4. marraskuuta, imaisi sisäänsä yhden hurrikaanin ja kehittyi lopulta pieneksi hurrikaaniksi, kuolonuhreja 12)
• Vuosisadan myrsky 1993 (11. maaliskuuta – 15. maaliskuuta, kuolonuhreja 300, suurin mitattu lumensyvyys 152,4 cm, aineelliset vahingot jopa 11 miljardia dollaria)
• Tammikuun 1996 lumipyry (kuolonuhreja 154, suurin mitattu lumensyvyys 120 cm, aineelliset vahingot noin kolme miljardia dollaria)
• White Juan (17. helmikuuta 2004 – 20. helmikuuta 2004, kuolonuhreja 27, suurin mitattu lumensyvyys 95,5 cm)

Marraskuun lopun nor'easter Floridassa vuonna 1984 oli paitsi poikkeuksellisen varhainen, myös poikkeuksellisen eteläinen. Kyseisen myrskyn sateet tulivat vetenä. Myrsky aiheutti paikoin huomattavaa rannikkoeroosiota. Vuonna 2006 sattui niin ikään marraskuinen nor'easter, joka toi Etelä-Carolinan Charlestoniin ja Georgian Savannahiin tilastoidun historian varhaisimmat lumisateet.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nor'easter Wikimedia Commonsissa