Nopeuslasku
| Nopeuslasku | |
|---|---|
 |
|
Miesten ennätykset |
|
| Maailmanennätys |
 Simon Billy255,500 km/h (2023) |
Naisten ennätykset |
|
| Maailmanennätys |
 Valentina Greggio247,083 km/h (2016) |
Nopeuslasku on hiihtolaji, jossa rinnettä suksilla alas laskettaessa pyritään saavuttamaan mahdollisimman suuri nopeus. Nopeuslasku on nopein hiihtolaji ja vauhti nousee parhaimmillaan yli 250 kilometrin tuntinopeuden. Lajin katto-organisaatio on kansainvälinen hiihtoliitto FIS.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Squaw Valleyn museon arkistoista löytyneiden tietojen mukaan ensimmäiset nopeuslaskukilpailut käytiin vuonna 1859 Kaliforniassa. Ensimmäisenä lajia harrastivat Kalifornian kullankaivajat ja kaivosmiehet. Tuolloin kilpailtiin 500–600 metrin mittaisilla radoilla tavallisesti mies miestä vastaan, parhaimmillaan jopa kuusi miestä yhtä aikaa rinteessä. Tuohon aikaan käytettiin pitkää puusauvaa ja 3,65 metrin mittaisia suksia. Suksien luistoa parannettiin voiteilla, joita valmistettiin muun muassa pihkasta, mahlasta ja tärpätistä. Vuonna 1884 saavutettiin epävirallinen maailmanennätys 79 kilometriä tunnissa ja kaksi vuotta myöhemmin jo 116 kilometriä tunnissa.lähde?
Euroopassa ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1930. Tuolloin itävaltalainen Guzzi Lanstshner saavutti 101,8 kilometrin tuntinopeuden. Tuolloin lajin painopiste oli siirtynyt Eurooppaan ja ainoa suorituspaikka sijaitsi Sveitsin St. Moritzissa. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin Cerviniaan, Italiaan Kilometro Lanciato -rata, jossa Zeno Colo teki vuonna 1947 uuden ennätyksen 159,2 kilometriä tunnissa. 1960-luvulla laji alkoi jälleen saada osakseen kansainvälistä suosiota ja lajin synnyinmaassa Yhdysvalloissa ryhdyttiin jälleen harrastamaan lajia. Vuonna 1963 rakennettiin Portilloon, Chileen uusi rata, jossa Dick Dorwort laski uudeksi maailmanennätysnopeudeksi 171,4 kilometriä tunnissa. Vuonna 1968 Kalevi Häkkinen paransi Cerviniassa maailmanennätyksen muotoon 172,4 kilometriä tunnissa. lähde?
Amerikkalainen Steve McKinney rikkoi ensimmäisenä 200 km/h Chilessä vuonna 1978[1][2]. Philippe Goitschel ylitti 250 km/h Ranskassa vuonna 2002[3].
Nopeuslasku oli näytöslajina Albertvillen talviolympialaisissa vuonna 1992[4]. Olympialaisissa saavutettiin uusi maailmanennätys 229,299 km/h, mutta kisojen ulkopuolella sveitsiläinen laskija törmäsi rinnekoneeseen ja kuoli[2]. Seuraavissa olympiakisoissa nopeuslaskua ei enää nähty[4]. Pysyväksi olympialajiksi nousun tyrehdyttyä FIS:n lajille antaman panoksen koettiin pienentyneen[4]. Myöhemmin FIS sääti nopeuslaskukisoihin nopeusrajoituksen, jolloin laskijoiden vauhti ei yltänyt enää edes syöksylaskun huippunopeuksiin[4]. Tämän vuoksi eräät laskijat perustivat oman ammattilaissarjansa ja lajin harrastajat jakaantuivat kahteen leiriin[4]. FIS oli jo hylkäämässä lajin kokonaan, mutta pitkälti Häkkisen lobbaustyön ansiosta näin ei tapahtunut[4].
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalevi Häkkinen toi nopeuslaskun Suomeen[4]. Ensimmäiset nopeuslaskun SM-kilpailut käytiin vuonna 1984 Isolla-Syötteellä[4]. Laji nousi kukoistukseensa, kun Pertti ”Patu” Leppälä voitti MM-kultaa vuonna 1986 ja Tarja Mulari saavutti naisten sarjan ykkössijan vuoden 1992 olympiakisoissa, joissa nopeuslasku oli näytöslajina[4]. Vielä 2000-luvulla Jukka Viitasaari voitti kaksi maailmanmestaruutta ja hänen siskonsa Jaana yhden[4].
Lajin harrastajamäärät olivat kuitenkin pienenemässä[4]. Vuonna 2010 Suomessa käytiin viimeiset nopeuslaskun SM-kilpailut[4]. Sen jälkeen kansallinen liitto lopetti toimintansa[4]. Lajin harjoittelu Suomessa on nykyään lähes mahdotonta, sillä hiihtokeskukset eivät päästä nopeuslaskijoita rinteilleen[4]. Rinteen sulkeminen muilta käyttäjiltä muutaman nopeuslaskijan takia olisi vahingoksi niiden taloudelle[4].
Vuodesta 2012 lähtien nopeuslaskun maailmancupin osakilpailuihin on ottanut osaa vain yksi suomalainen[4]. Hän on Teemu Suominen – Hämeen Sanomien mukaan Suomen viimeinen nopeuslaskija[4].
Varusteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].JPG)
varusteet
Nopeuslaskussa pyritään varustuksella mahdollisimman pieneen ilmanvastukseen. Virtaviivaisuuden saavuttamiseksi käytetään erityisvalmisteisia kypäriä ja monoja.lähde? Ihonmyötäinen puku on valmistettu polyuretaanista tai polypropyleenistä[1]. Polvien ja kyynärpäiden kohdalle on laitettu vahvisteet suojaamaan mahdollisilta palovammoilta ja muilta vammoilta kaatumisten yhteydessä.lähde?
Aikuisilla erityisvalmisteiset sukset ovat 220–240 senttimetrin mittaiset, erityisen leveät. Hiihtomonot kiristetään tiukalle. Sauvat ovat vähintään metrin mittaiset ja käyristetyt, jotta saavutettaisiin mahdollisimman virtaviivainen muna-asento.
Kustannukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nopeuslaskusta saatava rahallinen tuotto ei riitä elättämään edes lajin parhaita urheilijoita[2]. Erään arvion mukaan huippulaskijat käyttävät harrastukseensa 30 000 dollaria vuodessa[1]. Yhden kilpailun voittaja saa palkinnoksi 1 500 dollaria. [1]
Suorituspaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nopeuslaskua harjoitetaan erityisesti tarkoitusta varten suunnitelluilla, noin kilometrin mittaisilla rinteillä. Tarkoitusta varten rakennettuja suorituspaikkoja on maailmassa muutama kymmenen. Tavallisesti suorituspaikat sijaitsevat korkeassa ilmanalassa, koska pyrkimyksenä on mahdollisimman pieni ilmanvastus, jotta saavutetaan nopea aika.
Les Arcs, maailman nopeimpana tunnettu rinne, suljettiin pysyvästi, kun Caitlin Tovar kuoli siellä vuonna 2007.[2] Sen jälkeen useita ennätyksiä on lyöty Varsin rinteillä[2].
Ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmanennätykset[5]
- Miehet: Simon Billy (Ranska), 255,500 km/h (27. maaliskuuta 2023 Vars, Ranska)[6]
- Naiset: Valentina Greggio (Italia), 247,083 km/h (26. maaliskuuta 2016 Vars, Ranska)
- Para: Michael Milton (Australia), 213,65 km/h (19. huhtikuuta 2006 Les Arcs, Ranska)
Suomen ennätykset
- Miehet: Jukka Viitasaari 248,79 km/h (19. huhtikuuta 2006 Les Arcs, Ranska)
- Naiset: Kati Metsäpelto 237,78 km/h (19. huhtikuuta 2006 Les Arcs, Ranska)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d How the Niche World of Speed Skiing is Quietly Getting Even Faster POWDER Magazine. 19.12.2017. Viitattu 6.6.2022. (englanti)
- ↑ a b c d e Speed skiing: too fast for the Olympics Financial Times. 9.2.2018. Viitattu 6.6.2022.
- ↑ Charles Plueddeman: Speed Skiing. Kirjassa Why a Curveball Curves: The Incredible Science of Sports. Hearst Books, 2009. ISBN 978-1588167941
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Hämeen Sanomat: Viimeinen nopeuslaskija Hämeen Sanomat. Viitattu 10.2.2022.
- ↑ http://www.skidor.com/speedski/t1.asp?p=30744&x=1&a=426081 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mies rikkoi sukset jalassa nopeusennätyksen – Syöksyi suoraan verkkoihin www.iltalehti.fi. Viitattu 27.3.2023.