Noninvasiivinen ventilaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korkeataajuuksinen hengityslaite.

Noninvasiivinen ventilaatio tarkoittaa mekaanista hengityslaitehoitoa, joka toteutetaan ilman keinoilmatietä. Keinotekoinen ilmatie voidaan saada aikaan endotrakeaalisen intubaation tai henkitorveen tehdyn avanteen eli trakeostomian tai krikotyreostomian kautta. Noninvasiivisessa ventiloinnissa sen sijaan käytetään apuna nenä- tai kasvonaamaria.[1]

Noninvasiiviseen ventilaatioon käytetään samantyyppisiä tilavuussäätöisiä ja painesäätöisiä hengityslaitteita kuin intuboitujen potilaiden hengityslaitehoidossa. Usein käytetty painesäätöinen hengitysmuoto, jossa on positiivinen loppu-uloshengityspaine, tunnetaan nimellä kaksivaiheinen positiivinen paineventilaatio eli BIPAP-hoito (engl. Bilevel positive airway pressure ventilation). Suhteellinen hengitysavustus eli PAV (engl. Proportional assist ventilation) on hengitysmalli, jossa potilaan saama hengitystuki vaihtelee suhteessa potilaan oman hengityksen voimakkuuteen. Toisinaan noninvasiiviseen ventilaatioon lasketaan mukaan jatkuva positiivinen ilmatiepainehoito eli CPAP-hoito (engl. Continuous positive airway pressure).[1]

Käyttöaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noninvasiivista ventilaatiota käytetään akuutin hengitysvajauksen hoidossa, jossa se on happihoitoa tehokkaampaa mutta vähemmän tehokasta kuin intubaation avulla toteutettu hengityslaitehoito. Parhaat tulokset on saatu keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen hoidosta. Muita sairauksia, joissa noninvasiivista ventilaatiota voidaan käyttää, ovat lihastaudit, kyfoskolioosi, vaikea uniapnea, astman pahenemisvaihe ja leikkauksen jälkeinen hengitysvajaus. Myös käyttö kaasujenvaihtohäiriöiden kuten keuhkopöhön ja keuhkokuumeen hoidossa on mahdollista.[1]

  1. a b c Brander, P.E., Varpula, T. (2005). "Noninvasiivinen ventilaatio – äkillisen hengitysvajauksen käypää hoitoa." Finnanest 38(1):26-30.