Nomima barbarika
| Nomima barbarika | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Νόμιμα βαρβαρικά | |||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||
|
|||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||
Nomima tai Nomima barbarika (m.kreik. Νόμιμα βαρβαρικά, ”Barbaarien tavat”) oli Aristoteleen kirjoittama antiikin kreikkalainen teos, joka käsitteli eri ei-kreikkalaisten kansojen tapoja. Se on eräs esimerkki Aristoteleen koulukunnan suorittamista historiallisista tutkimuksista.[1][2] Teos ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan joitakin katkelmia.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aristoteles piti etnografis-maantieteellistä tutkimusta tärkeänä oikeudenmukaisen lainsäädännön laatimisen kannalta.[4] Samannimisiä teoksia kirjoittivat myös muut kreikkalaiset kirjailijat,[3] muun muassa Hellanikos (teos Barbarika nomima), joka kirjoitti myös useita muita teoksia eri kansoista.[5] Tällaiset teokset voidaan lukea sofististen teosten joukkoon.[2]
Aristoteleen teos liittyi muiden kansojen tapojen tutkimisen perinteeseen kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Kiinnostus oli herännyt sitä mukaa kun kreikkalaiset tulivat tietoisiksi muista kansoista ja näiden erilaisista tavoista. Edelläkävijöitä tässä olivat olleet Hekataios Miletoslainen sekä Herodotos, jonka Historiateos kuvaa laajasti skyyttien, persialaisten, lyydialaisten, egyptiläisten ja muiden kansojen tapoja. Sofistit korostivat usein muiden kansojen tapojen keskinäistä ristiriitaisuutta argumentoidessaan relativismin puolesta. Esimerkiksi sofistinen teos Dissoi logoi hyödyntää kansojen päinvastaisia tapoja käsitellessään lakien suhteellisuutta.[3]
Teokseen viittaavat muun muassa Varro,[6] Cicero[7] ja Didymos Aleksandrialainen.[8] Plutarkhos käytti teosta lähteenään ja Herakleides Lemboslainen kirjoitti siitä tiivistelmän.[9]
Kreikkalaisten alueiden lakeja Aristoteleen koulukunta kokosi puolestaan kokoelmaan nimeltä 158 kaupungin valtiomuodot.
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nomima barbarika oli eräänlainen etnografinen kokoelma, jonka aineiston olivat mahdollisesti koonneet Aristoteleen oppilaat tämän ohjauksessa.[10] Teos sisälsi ainakin kolme kirjaa.[11]
Säilyneiden katkelmien perusteella voidaan päätellä, että aristoteelinen Nomima barbarika käsitteli muun muassa skyyttien[11] ja etruskien tapoja. Eräässä katkelmassa Aristoteles mainitsee, että etruskeilla oli — päin vastoin kuin kreikkalaisilla — tapana ruokailla yhdessä vaimojensa kanssa samalla leposohvalla maaten. Tämä tosiseikka tunnetaan myös etruskien kuvanveistosta.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bounia, Alexandra: The Nature of Classical Collecting: Collectors and Collections, 100 Bce–100 Ce, s. 51. (Perspectives on Collecting) Ashgate Publishing, Ltd, 2004. ISBN 0754600122 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kerferd, G. B.: ”The Sophists”. Teoksessa Taylor, C. C. W.: From the Beginning to Plato: Routledge History of Philosophy, s. 266. (Routledge History of Philosophy, osa I) Routledge, 2003. ISBN 0415308739
- ↑ a b c Kerferd, G. B.: The Sophistic Movement, s. 112. Cambridge University Press, 1981. ISBN 0521283574 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Aristoteles: Retoriikka 1360a33–.
- ↑ Smith, Jonathan Z.: Map is not Territory: Studies in the History of Religions, s. 250. (Volume 23 of Studies in Judaism in late Antiquity) University of Chicago Press, 1993. ISBN 0226763579
- ↑ Varro: De lingua latina 7.70.
- ↑ Cicero: De finibus bonorum et malorum 5.11.
- ↑ Didymos Aleksandrialainen: Kommentaari Demostheneestä Col. 4.1–47.
- ↑ Stadter, Philip A.: Plutarch’s historical methods: an analysis of the Mulierum virtutes, s. 31, 130. Harvard University Press, 1965.
- ↑ Beller, Manfred & Leerssen, Joseph Theodoor (toim.): Imagology: The Cultural Construction and Literary Representation of National Characters : a Critical Survey, s. 37. (Volume 13 of Studia imagologica) Rodopi, 2007. ISBN 9042023171 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Gibson, Craig A.: An Amphictyonic Decree, Aristotle, and the Scythians: A Crux in Didymus’ Commentary on Demosthenes Duke University. Viitattu 22.1.2013.
- ↑ Millar, Fergus: The Roman Republic in Political Thought, s. 16. (The Menahem Stern Jerusalem Lectures) UPNE, 2002. ISBN 1584651997 Teoksen verkkoversio.