Nokkosihottuma

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Nokkosrokko)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nokkosihottuma
Nokkosihottumaa käsivarressa.
Nokkosihottumaa käsivarressa.
Ala dermatologia
Syyt useita mahdollisia syitä,
kuten virus- tai bakteeri-infektio
Oireet punoittavia ja kutiavia paukamia iholla
Esiintyvyys 20 prosentilla ihmisistä,
yleisintä lapsilla ja nuorilla
Hoito antihistamiinit ym.
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Nokkosihottuma eli nokkosrokko tai urtikaria on iho-oire, jossa iholle nousee kutiavia paukamia. Myös voimakkaammat oireet ovat mahdollisia. Oireet voivat kestää yhdestä päivästä useisiin vuosiin. Oireiden takana voi olla monia erilaisia tekijöitä, ja usein syitä ei saada selville. Nokkosihottuma on lapsilla ja nuorilla yleisempää kuin ikääntyneillä. Sitä hoidetaan ensisijaisesti antihistamiineilla.

Lähikuva paukamista.

Nokkosihottumassa iholle nousee vaaleita, ympäristöstään punoittavia paukamia.[1][2] Niiden koko vaihtelee muutamasta millimetristä useisiin senttimetreihin. Yksittäinen paukama kehittyy muutamassa minuutissa ja painuu pois tavallisesti tunnin tai kahden kuluessa, kuitenkin aina 24 tunnin sisällä.[1]

Nokkosihottuman ensimmäinen oire on yleensä kutina. Voimakkaaseen reaktioon voi kuulua myös yleisoireita, kuten kuumetta, nivelsärkyä, pahoinvointia, vatsakipua ja ripulia. Myös voimakas anafylaktinen reaktio on äärimmäisessä tapauksessa mahdollinen.[1]

Tietyt ruoka-aineet, alkoholi ja vaikkapa hikoileminen voivat pahentaa nokkosihottuman oireita.[3]

Nokkosihottuman oireet voivat kestää yhdestä tai kahdesta päivästä useisiin vuosiin. Nokkosihottuma on akuutti, kun se kestää alle kaksi kuukautta, ja krooninen, kun se kestää yli kaksi kuukautta.[1]

Nokkosihottumaa esiintyy vähintään kerran elämässä noin 20 prosentilla väestöstä. Lapsilla ja nuorilla sitä esiintyy useammin kuin ikääntyneillä.[1]

Joka toisella nokkosihottumapotilaalla on myös angioödeemaa eli pienen ihoalueen tai suun osan turvotusta.[1]

Nokkosihottuman voi aiheuttaa hyvin moni erilainen tekijä. Useimmissa tapauksissa oireiden syytä ei saada selville.[1]

Akuutin nokkosihottuman aiheuttaa usein nuhakuume tai muu virusinfektio, joka aktivoi tulehdusta välittävän entsyymiketjun. Tämän komplementin osat C3a, C4a ja C5a vapauttavat syöttösoluista histamiinia ja muita verisuoniin vaikuttavia aineita. Kyseessä ei ole allergia, mutta lapsilla esiintyy myös allergista nokkosihottumaa, jonka aiheuttaa jokin ruoka-aine tai lääkeaine.[1]

Kroonisen nokkosihottuman voi aiheuttaa esimerkiksi krooninen bakteeri-infektio.[1]

Autoimmuuniurtikaria on nokkosihottuma, joka aiheutuu potilaan omista vasta-aineista ihon omia kudoksia vastaan.[1]

Fysikaalisessa nokkosihottumassa paukamat aiheutuvat esimerkiksi hankauksesta, paineesta, kylmästä, kuumasta, hikoilusta, auringovalosta tai vedestä.[1]

Nokkosihottumaa aiheuttavaa tai pahentavaa tekijää voidaan vältellä.[4]

Akuuttia ja kroonista nokkosihottumaa hoidetaan antihistamiineilla. Jos ne eivät auta, voidaan käyttää esimerkiksi leukotrieeniantagonisteja, sisäistä kortikoidia, immunosuppressiivisia lääkkeitä, kuten siklosporiinia, plasmafereesiä tai suonensisäistä vasta-ainetta.[1]

  1. a b c d e f g h i j k l Haahtela, Tari & Hannuksela, Matti & Mäkelä, Mika & Terho, Erkki O. (toim.): Allergia, s. 151–160. Duodecim, 2007. ISBN 978-951-656-095-6
  2. Jussi Huttunen et al.: Suomalainen lääkärikeskus (osa 2), s. 451. Espoo: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-353023-X
  3. Iholiitto ry. 2003. Urtikaria, Nokkosihottuma.
  4. Kristiina Airola: Nokkosihottuma Terveyskirjasto.fi 25.2.2022

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]