Niobiumnitridi
| Niobiumnitridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NbN |
| Moolimassa | 106,92 |
| Ulkomuoto | Siniharmaa kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 2 573 °C[1] |
| Tiheys | 8,4 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene |
Niobiumnitridi (NbN) on epäorgaaninen yhdiste ja niobiumin nitridi.
Rakenne ja ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niobiumnitridi on epästoikiometrinen välisijayhdiste. Niobiumnitridillä on kaksi faasia: alkeiskopiltaan heksagonaalinen β-niobiumnitridi, jonka koostumus on NbN0,4–NbN0,5 ja yli 1 230 °C:n lämpötilassa stabiili alkeiskopiltaan pintakeskeinen kuutiollinen δ-NbN, jonka koostumus on NbN0,88–NbN0,98. Niobiumnitridi ei liukene happoihin, mutta voimakkaasti emäksiset liuokset liuottavat sitä, jolloin vapautuu ammoniakkia. Niobiumnitridi on suhteellisen kovaa ja sen kovuus Mohsin asteikolla on 8.[2][3] Niobiumnitridin kriittinen lämpötila on 16 K ja tämän lämpötilan alapuolella se on suprajohde.[4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niobiumnitridiä valmistetaan kuumentamalla niobiummetallia 700–1 100 °C:n lämpötilaan tai niobiumpentoksidia 1 250 °C:n lämpötilaan typen tai ammoniakin läsnä ollessa. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on kemiallisella kaasufaasipinnoituksella käyttäen lähtöaineina niobiumpentakloridia, vetyä ja typpeä. Niobiumnitridiä käytetään infrapunailmaisimien detektoreissa.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 550. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b James E. Schlewitz :Niobium and Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 30.05.2013
- ↑ a b Joachim Eckert: Niobium and Niobium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 30.05.2013
- ↑ Weijia Yuan: Second-generation High-temperature Superconducting Coils and Their Applications for Energy Storage, s. 5. Springer, 2011. ISBN 978-0-85729-741-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2013). (englanniksi)