Nino de Angelo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nino de Angelo
Henkilötiedot
Syntynyt18. joulukuuta 1963 (ikä 60)[1]
Karlsruhe, Baden-Württemberg
Ammatti laulaja
Muusikko
Taiteilijanimi Nino de AngeloView and modify data on Wikidata
Laulukielet saksa, italia, englanti
Aktiivisena 1981–
Tyylilajit pop
Soittimet piano ja kitaraView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.nino-de-angelo.de

Nino de Angelo (oik. Domenico Gerhard Gorgoglione, s. 18. joulukuuta 1963 Karlsruhe, Baden-Württemberg) on saksalainen kevyen musiikin laulaja. Hänen pääasiallinen tyylilajinsa on iskelmä ja suurin menestyskappaleensa 1983 julkaistu "Jenseits von Eden". Sukutaustaltaan hän on italialainen.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nino de Angelo aloitti uransa pianobaareista, joissa hän esitti covereita Elvis Presleyn ja Adriano Celentanon tuotannosta. Eräs levytuottaja "löysi" hänet, ja seurauksena oli levytyssopimus. 17-vuotias Gorgoglione sai taiteilijanimekseen Nino, jolla myytiin hänen ensimmäiset, kaupalliselta menestykseltään heikoiksi jääneet singlensä. Vuonna 1983 taiteilijanimi Nino oli jalostunut muotoon Nino de Angelo ja samana vuonna ilmestyivät ensimmäiset menestyssinglet "Ich sterbe nicht nochmal" ja "Jenseits von Eden".[1]

1980-luvun lopulla Nino de Angelo alkoi tehdä yhteistyötä Dieter Bohlenin kanssa. Sen tuloksia olivat muun muassa singlet ”Samuraj” sekä ”Flieger”, jolla hän osallistui Eurovision laulukilpailuun Lausannessa 1989[2]. 1990-luvun alussa Nino de Angelo teki irtioton iskelmästä ja suuntautui rock-musiikkiin - tyylilajin vaihdos ei tuottanut menestystä. Uransa laskusuhdanteessa hän teki yhteistyötä muun muassa eurodance-kokoonpano Mr. Presidentin kanssa. Vuonna 1996 Nino de Angelolla diagnosoitiin lymfooma. Seurasi uratauko.[1]

Vuonna 2000 julkaistiin studioalbumi Schwindelfrei, joka oli ensimmäinen sitten vuoden 1993. Sen jälkeen uusia albumeja on julkaistu muutaman vuoden välein, mukaan lukien 2004 julkaistu Un momento italiano, jolla on Nino de Angelon tulkintoja italialaisen pop-musiikin klassikoista, kuten "Su di noi", "Gente di mare", "Tornerò" ja "Maledetta primavera" sekä italiankielinen versio kappaleesta "Jenseits von Eden" eli "La valle dell'Eden". 2010-luvulla Nino de Angelo pitäytyi iskelmägenressä. Vuonna 2021 julkaistu Gesegnet & verflucht nousi listakakkoseksi Saksassa ja Itävallassa ja menestyi myös Sveitsissä.[1][3]

Gesegnet & verflucht -albumin yhteydessä julkaistiin Nino de Angelon omaelämäkerta Gesegnet und Verflucht: Dein Gegner bist immer du selbst.[4]

Nino de Angelo on näytellyt rooleja muutamissa televisiosarjoissa. Kahteen otteeseen hän on näytellyt jaksoissa, joiden nimenä on Jenseits von Eden. Jaksot ovat sarjoista Küstenwache (2012) ja Alarm für Cobra 11 – Die Autobahnpolizei (2017).[1]

Nino de Angelo oli vuonna 1979 Länsi-Saksan All-Style-Karaten nuorten mestari.[5]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Junges Blut (1983)
  • Jenseits von Eden (1984)
  • La valle dell’Eden (italiankielinen versio) (1984)
  • Zeit für Rebellen (1984) / Time to Recover (englanninkielinen versio) (1984) / Figlio della notte (italiankielinen versio) (1984)
  • Ich suche nach Liebe (1986)
  • Durch tausend Feuer (1987)
  • Baby Jane (1988)
  • Flieger (1989)
  • Samuraj (1989)
  • De Angelo (1991)
  • Verfluchte Zeiten (1993)
  • Schwindelfrei (2000)
  • Solange man liebt... (2002)
  • Un momento italiano (2004)
  • Nino (2005)
  • Das Leben ist schön (2012)
  • Meisterwerke – Lieder meines Lebens (2014)
  • Liebe für immer (2017)
  • Gesegnet & verflucht (2021)

Singlejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Siebzehn (1981)
  • Und ein Engel fliegt in die Nacht (1982)
  • Ich sterbe nicht nochmal (1983)
  • Jenseits von Eden / Guardian Angel / La valle dell’Eden (1983)
  • Atemlos (1984)
  • Ich suche nach Liebe (The Power of Love) (1986)
  • Wünsche der Nacht (1986)
  • Flieger (1989)
  • Samuraj (1989)
  • Hand in Hand (duetto Claudia Jungin kanssa) (1998)
  • Und wenn ich abends einschlaf’ 2003 (duetto Francine Jordin kanssa) (2003)
  • Maledetta primavera (2004)
  • Heiligenschein (2012)
  • Liebe für immer (2017)
  • Zeit heilt keine Wunden (2021)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Nino de Angelo: Biografie mit allen Infos Schlager.de. Deutschen Medienportale GmbH. Viitattu 2.1.2023. (saksaksi)
  2. ↑ Participants of Lausanne 1989 eurovision.tv. Viitattu 23.5.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Nino de Angelo : Gesegnet & verflucht Offiziellecharts.de. GfK Entertainment. Viitattu 4.1.2023. (saksaksi)
  4. ↑ Buch -Gebundene Ausgabe- Gesegnet und Verflucht: Dein Gegner bist immer du selbst Nino-de-angelo-merchandise.de. Nino De Angelo Merchandise. Viitattu 4.1.2023. (saksaksi)
  5. ↑ Dinge, die Sie noch nicht über Nino de Angelo wussten Rtl.de. RTL interactive GmbH. Arkistoitu 6.1.2023. Viitattu 2.1.2023. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nino_de_Angelo&oldid=22403905”