Nini Roll Anker
| Nini Roll Anker | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1873 Molde, Møre og Romsdal, Norja |
| Kuollut | 20. toukokuuta 1942 (69 vuotta) Asker, Norja |
| Kansalaisuus | norjalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Jo Nein, Kåre P |
| Äidinkieli | norja |
| Tuotannon kieli | norja |
| Aikakausi | 1900-luvun alkupuolisko |
| Kirjallinen suuntaus | uusrealismi, ”eettinen realismi” |
| Esikoisteos | I Blinde (1898) |
| Pääteokset | Det svake kjøn (1915) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Nicoline Magdalene Roll Anker (3. toukokuuta 1873 Molde, Møre og Romsdal, Norja – 20. toukokuuta 1942 Asker, Norja) oli norjalainen kirjailija.[1]
Ankerin vanhemmat olivat korkeimman oikeuden asessori, kaupunkineuvos, suurkäräjien jäsen Ferdinand Nicolai Roll ja Sophie Nicoline Knudtzon. Hän oli feministi, sosialisti ja pasifisti mutta liikkui myös seurapiireissä, ja hän sai lisänimen ”kuninkaallinen norjalainen hovikommunisti”. Hänen tuotantonsa käsittää 29 kaunokirjallista teosta sekä muistelmateos Min venn Sigrid Undset. Undset oli hänen ystävänsä.[1]
Ankerin esikoisteos I Blinde ilmestyi 1898 salanimellä Jo Nein. Hän julkaisi salanimellä myöhemminkin, kolme teosta nimellä Kåre P, jota pidettiin nuorena, lupaavana miespuolisena kirjailijana. Salanimeä käyttämällä hän halusi irtautua kriitikoiden ja lukijoiden odotuksista ja ennakkoluuloista hänen sukupuolensa ja yhteiskunnallisen asemansa suhteen<.[2] Novellikokoelma Lill-Anna og de andre ilmestyi 1906 kuitenkin jo omalla nimellä. Kirjallisen läpimurtonsa hän teki päiväkirjaromaanilla Benedicte Stendal (1909). Hänen merkittävin teoksena on 1915 ilmestynyt Det svake kjøn, joka ilmestyi 1924 lyhennettynä ja muokattuna. Sodanvastainen näytelmä Kirken (1922) oli suuri menestys.[1]
Myyntimenestys Huset i Søgaten muodostaa historiallisen romaanitrilogian teosten I amtmandsgaarden ja Under skraataket kanssa. Sen taustana on hänen oma sukuhistoriansa.[1]
Ankerin tuotanto on usein sijoitettu Norjan kirjallisuushistorian uusrealismiin, mutta Daniel Haakonsen on luonnehtinut sitä ”eettiseksi realismiksi”. Den som henger i en tråd kuuluu parhaisiin norjalaisiin työläisromaaneihin. Kirjailijantyönsä loppupuolella hän käsitteli useita naisen roolin kriittisiä kysymyksiä. Enken kertoo äidistä, joka näkee homoseksuaalisen poikansa mieluummin kuolleena kuin että asia tulee julkisuuteen. Postuumisti 1945 ilmestynyt Kvinnen og den svarte fuglen sisältää syytöksen naisia kohtaan. Minämuotoisessa kertomuksessa nainen muistelee vankilassa mennyttä elämäänsä. Nainen on menettänyt poikansa sodassa ja syyttää siitä miestään ja koko miessukupuolta mutta tunnustaa samalla osavastuunsa.[1]
Kirjeessään Bjørnstjerne Bjørnsonlle Anker sanoo:[2]
»Kolme asiaa tekee elämän minulle elämisen arvoiseksi: rakkaus, taide ja työväenkysymys.»
Anker on haudattu Oslon Vestre gravlund -hautausmaalle.[3]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rihman varassa (Den som henger i en tråd) suomentanut Heikki Välisalmi. Tampere: Työväen sivistysliitto, 1942.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Irene Iversen: Nini Roll Anker, Norsk biografisk leksikon, 13.2.2009, viitattu 24.1.2018
- ↑ a b Ingrid Nestås Mathisen: Nini_Roll_Anker Nini Roll Anker, Store norske leksikon, 15.12.2016, viitattu 24.1.2018
- ↑ Vestre gravlund Oslo byleksikon. Viitattu 24.11.2023. (norjaksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jo Ørjasæter ja Todis Ørjasæter: Nini Roll Anker. En kvinne i tiden, 2000 (norjaksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
