Nina Moleva

Nina Mihailovna Moleva (ven. Ни́на Миха́йловна Мо́лева; 5. joulukuuta 1925 Moskova – 11. helmikuuta 2024 Moskova) oli venäläinen taidehistorioitsija, -toimittaja ja -kirjoittaja sekä näyttelijä. Hän oli harrastelijakeräilijä, joka testamenttasi väitetysti kahden miljardin dollarin arvoisen kokoelmansa Vladimir Putinille. Hän tulikin tunnetuksi "Putinin taidekriitikkona". Tutkijat kyseenalaistivat sekä Molevan kokoelman todellisen arvon että sen taustalla olleen tarinan todenperäisyyden.

Moleva palveli toisessa maailmansodassa rintamalla sairaanhoitajana ja etulinjan yksikköjen teatteri- ja viihdeprikaatin varajohtajana. Hän osallistui näyttelijänä moniin sota-ajan esityksiin ja sai sodan päätyttyä nimityksen Malyi-teatterin seurueeseen. Moleva valmistui Moskovan valtionyliopistosta ja työskenteli siellä luennoitsijana. Hän antoi opetusta 1700-luvun venäläisestä taiteesta ja julkaisi kirjoituksia Neuvostoliiton akateemisissa lehdissä. Moleva toimi vuodesta 1966 Moskovan kaupunginhallinnon alaisen Historiallisten ja kulttuuristen monumenttien suojelun yleisvenäläisen seuran hallituksessa. Vuosina 2000–2008 hän oli Moskovan kaupungin duuman monumenttitaiteen komission jäsen. Hän kuului Venäjän kirjailija- ja taiteilijaliittoihin.

Moleva oli naimisissa avantgardetaiteilija Eli Beljutinin kanssa. Hänen kirjallisen tuotantonsa joukossa on muun muassa monografioita Bogdan Saltanovista.

Taidekokoelma

Moleva omisti yli tuhannen taideteoksen kokoelman, johon kuului väitetysti muiden muassa Leonardo da Vincin, Rembrandtin, Tizianin ja Michelangelon teoksia. Hänen mukaansa Pariisin taidehuutokaupoista tunnettu Hôtel Drouot oli arvioinut kokoelman arvoksi kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria. Moleva yritti lahjoittaa kokoelman Puškin-museolle, joka ei ottanut sitä vastaan, koska sen kuraattorit pitivät osaa teoksista väärennöksinä. Tämän jälkeen Moleva halusi testamentata kokoelman valtiolle, mutta testamenttiin piti kirjoittaa nimi, jolloin Moleva valitsi Putinin.

Väitetysti Molevan kokoelma oli alun perin kuulunut hänen miehensä isoisälle, tsaarin ajan teatterinäyttelijä Ivan Grinjoville, joka oli kätkenyt vuoden 1917 vallankumouksellisten tapahtumien yhteydessä kokoelman 12-asuntoiseen taloon rakennetulle valeullakolle. Väitetysti Molevan mies oli löytänyt taideteokset Grinjovin kuoltua. Tutkijat ovat kyseenalaistaneet tarinan, koska Grinjovista ei ole tietoa teatterin arkistoissa ja useimmat aikakauden merkittävät taidekeräilijät ovat hyvin dokumentoituja. The Moscow Timesin vuoden 2015 selvityksen mukaan Molevan mies oli saattanut viedä teokset Euroopasta toisen maailmansodan aikana. Hänen huhuttiin työskennelleen Neuvostoliiton tiedustelun hyväksi. Pariskunnan uskottiin myös myyneen taidetta Neuvostoliiton hallinnon edustajille.

Molevan testamentattua kokoelman Putinille vaatimaton kolmehuoneinen asunto Keski-Moskovassa asetettiin ympärivuorokautiseen valvontaan. Taidehuutokauppias Éric Turquin näki kokoelman 1990-luvun alkupuolella ja piti lähes varmana sitä, että kokoelmalla ei ollut Molevan väittämää arvoa. Hän kuitenkin piti sitä huomattavana Josif Stalinin aikana kerättyjen 1500–1600-lukujen uskonnollisten maalausten kokoelmana.