Nilutamidi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| |
| |
Nilutamidi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 5,5-dimetyyli-3-[4-nitro-3-(trifluorimetyyli)fenyyli]imidatsolidiini-2,4-dioni | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C12H10N3F3O4 |
| Moolimassa | 317,23 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 149 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 80-84 %[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 56 h[3] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Nilutamidi (C12H10N3O4F3) on aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdiste on antiandrogeeni ja sitä käytetään eturauhassyövän hoidossa.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nilutamidi sitoutuu androgeenireseptoreihin ja on niiden antagonisti eli estää androgeenihormonien kuten testosteronin vaikutuksen. Se voi myös estää androgeenien biosynteesiä ihmisen elimistössä. Nilutamidia voidaan käyttää androgeeneille herkkien eturauhassyöpätyyppien hoidossa varsinkin silloin kun syöpä tekee etäpesäkkeitä. Nilutamidia käytetään usein yhdessä gonadoliberiinin antagonistien kanssa.[2][3][4]
Nilutamidin mahdollisia haittavaikutuksia ovat vatsakivut, huonovointisuus, ripuli, rintojen kasvu, keuhkotulehdus ja heikentynyt pimeänäkö. Lääkeaine ei ole yhteensopiva alkoholin kanssa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1124. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1290. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.9.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Louis Denis: Antiandrogens in Prostate Cancer, s. 194-209. Springer, 1996. ISBN 978-3-642-45747-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.9.2018). (englanniksi)
- ↑ a b János Fischer, Christian Klein, Wayne E. Childers: Successful Drug Discovery, s. 35-36. John Wiley & Sons, 2018. ISBN 978-3-527-80866-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.9.2018). (englanniksi)