Nils Wikberg (shakinpelaaja)
Nils Wikberg (10. joulukuuta 1919 – 25. helmikuuta 2006)[1] oli suomalainen shakinpelaaja ja shakkimestari.
Shakillinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nils Wikberg oppi shakin säännöt noin 22-vuotiaana jatkosodan aikana (1941). Hän edusti koko uransa eli noin 60 vuotta samaa kerhoa. Uransa hän aloitti Helsingfors Schackvännerin jäsenenä.[1] Erilaisten seurafuusioiden seurauksena kerho muuttui Gambiitiksi (nimi 'Gambiitti' oli Jörn Elfvingin mukaan Wikbergin keksimä).[1] Myöhemmin kerho muutti myöhemmin nimensä Gardeksi.[1]
Vuodesta 1951 alkaen Wikberg osallistui useita kertoja Helsingin mestaruusturnauksiin. Hänen paras sijoituksensa kisoissa oli vuodenvaihteessa 1960/61, kun hän oli Helsingin Shakkiklubia edustaneen Bo Nyrénin jälkeen toisella sijalla.[2]
Wikbergin ensimmäinen merkittävä saavutus oli Suomen Shakkiliiton mestaruusturnauksessa 1954, kun hän voitti I luokassa oman ryhmänsä tuloksella 8,5/11.[3] Ryhmien voittajat (Wikberg, Harry Kahra ja Bertel Lönnblad) kävivät kaksinkertaisen jatko-ottelun luokan voitosta ja shakkimestarin arvosta. Jatko-otteluiden jälkeen Wikberg oli 3. sijalla.[3] Kisan voiton vei ja shakkimestarin arvon saavutti Harry Kahra.[3]
Suomen Shakkiliiton mestaruudesta pelattiin jälleen pääsiäisenä 1958. Nils Wikberg osallistui kisaan mestariehdokasluokan ryhmässä ja voitti sen pistein 6,5/8. Suorituksensa ansiosta hän sai 39-vuotiaana kansallisen shakkimestarin arvon järjestyksessään 68. pelaajana Suomessa.[4]
Wikberg osallistui suomenmestaruusturnaukseen viisi kertaa (1958, 1961, 1965, 1968 ja 1969), mutta sijoitus oli joka kerralla vaatimaton.[5] Hänen paras sijoituksensa on jaettu 10. sija vuonna 1965.[5]
Parhaimman tuloksensa Wikberg saavutti, kun hän jakoi 1968 Erkki Havansin kanssa voittoa Suomen Shakkiliiton mestaruusturnauksessa.[1] Havansilla oli kuitenkin parempi vertailu ja hän voitti mestaruuden.[1]
Wikberg jatkoi pelaamista aivan viimeisiin vuosiinsa asti. Vuonna 2000 hän voitti Hyrylän varuskunnassa pelatun sotaveteraanien Suomen mestaruusturnauksen vain puolen pisteen turvin ennen shakkimestari Tapio Ketosta.[6][7] Wikberg löi Ketosen heidän keskinäisessä pelissään.[6] Vuonna 2004 mestaruuden voitti Ketonen ja Wikberg oli kisassa 2. sijalla.[8] Kisa pelattiin tuolloin Haminassa.[8]
Wikberg pelasi vielä 85-vuotiaana keväällä 2005 shakkikerho Garden SM-liigajoukkueessa.[1] Saman vuoden syksyllä hän sai sotaveteraanien SM-kisoissa hopeaa.[1]
Shakillisista ansioistaan Wikberg sai Suomen Shakkiliiton tunnustusmerkin vuonna 2005.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Palamaa, Pekka: Suomen Shakkiliiton 70-vuotishistoriikki. Tampere: Suomen Shakkiliitto ry, 1992. ISBN 952-90-4080-6.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Jörn Elfving: Nils Wikberg (10.12.1919–5.2.2006). Suomen Shakki 5/2006, s. 156.
- ↑ HELSINGIN MESTARUUSTURNAUKSET Kolumbus.fi 22.11.1999. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ a b c Palamaa (1992), s. 74.
- ↑ Palamaa (1992), s. 248.
- ↑ a b Taulukoita shakin SM-turnauksista Viitattu 15.7.2016.
- ↑ a b Juan Sanchez-Murtoinperä: Sotaveteraanien 9. shakkimestaruus Oocities.org (Järvenpään Shakkikerho) 2000. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ Suomen Shakki 12/2000.
- ↑ a b Shakinpelaajat koolla Haminassa (PDF). Sotaveteraani 5/2004, s. 35.
- ↑ Suomen Shakkiliiton myöntämät ansiomerkit (PDF). Suomen Shakkiliitto, 2016. Viitattu 15.7.2016.