Nils Idman nuorempi
Nils Idman nuorempi (24. marraskuuta 1716 Östuna, Ruotsi – 6. maaliskuuta 1790 Huittinen) oli suomalainen pappi ja kielentutkija.[1]
Idmanin vanhemmat olivat Huittisten kirkkoherra Nils Idman vanhempi ja Kristina Procopaeus. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1729 ja valmistui Turun akatemiasta filosofian maisteriksi vuonna 1738. Idman vihittiin papiksi 1740.[1]
Idman oli Huittisten kirkkoherrana toimineen isänsä apulaisena ja vt. kirkkoherrana vuodesta 1740, Henkirakuunarykmentin 2. ylimääräisenä pataljoonansaarnaajana vuodesta 1742, vakinaisena pataljoonansaarnaajana vuodesta 1743 sekä rykmentinpastorina vuodesta 1748. Vuonna 1749 hänestä tuli isänsä seuraaja Huittisten kirkkoherrana ja 1758 lääninrovasti. Papin toimen ohella Idman harjoitti monia käytännön töitä, kuten koskenperkausta. Hän otti osaa säätyvaltiopäiville vuosina 1765–1766 ja 1778 hänet vihittiin teologian kunniatohtoriksi Uppsalassa.[1]
Jo aiemmin eli vuonna 1774 Idman oli julkaissut teoksen Försök at visa gemenskap emellan finska och grekiska språken, hyläten suomen ja heprean sukulaisuuden ja pyrkien osoittamaan sen sijaan suomen ja kreikan kielten välisiä sanastollisia ja kieliopillisia yhteyksiä. Hän perusteli teoriaansa myös molempien kansojen mytologioiden yhteneväisyyksillä, väittäen suomalaisten kansojen esi-isien skyyttien olleen läheisissä tekemisissä kreikkalaisten kanssa. Teos käännettiin ranskan kielelle vuonna 1778.[1]
Idmanin puoliso vuodesta 1747 oli Margareta Elisabet Rothovius (k. 1810). Heidän poikansa oli senaattori ja Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja Carl Johan Idman, aateloituna vuodesta 1814 Idestam.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 324.
