Nils Örn
Nils Örn (s. 1683) oli ruotsalainen Lapissa syntynyt seikkailija, joka esiintyi lappalaisten ruhtinaana Euroopan hoveissa 1700-luvun alussa.
Örnin väitettiin polveutuneen lappalaisia muinoin hallineesta mahtavasta pirkkalaissuvusta. Hänet tuotiin lapsena Tukholmaan ja tarkoituksena oli kouluttaa hänestä pappi saamelaisia varten. Örn opiskeli kieliä Uppsalan yliopistossa ja teologiaa Wittenbergissä kuninkaallisena stipendiaattina. Ruotsiin palattuaan Örn vihittiin papiksi. Hän ei viihtynyt puolta vuottakaan saamelaisten pappina, vaan palasi lapinpuvussa peuran vetämässä ahkiossa ensin takaisin Tukholmaan ja sieltä edelleen Kööpenhaminaan, jossa hänet muun muassa esiteltiin 1704 Lapinmaan ruhtinaana Tanskan kuninkaalle.
Tanskasta Örn siirtyi Hannoveriin, jossa hän julkaisi 1704 Hampurissa lyhyen saksankielisen kuvauksen Lapin oloista (Kurtze beschreibung des Lapplandes). Hän tutustui myös vaaliruhtinas Yrjöön, josta tuli myöhemmin Englannin kuningas Yrjö I. Örn matkusteli Saksassa, Espanjassa ja Italiassa, palasi joksikin aikaa Ruotsiin ja lähti sitten 1706 ensin Hollantiin ja sieltä Ranskaan saapuen lopulta Saksiin. Saksin Altranstädtistä Örn joutui pakenemaan, kun kaupungissa samaan aikaan oleskellut Ruotsin kuningas Kaarle XII yritti saada hänet pidätettyä. Pakoon päästyään Örn jatkoi matkaansa Böömiin ja Unkariin. Hän julkaisi 1707 Bremenissä uuden laajennetun version Lapinmaan kuvauksestaan. Kööpenhaminassa Örn hankki itselleen passin nimellä Nikolaus Örn de Birckarl, nimessä viitattiin hänen väitettyyn pirkkalaiseen syntyperäänsä. Örn suunnisti nyt Kristianian ja Pohjois-Norjan kautta Kuolaan, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ruotsalaisena vakoojana.
Pidätettynä ollessaan Örn kirjoitti kirjeen tsaari Pietari Suurelle, jossa hän kuvasi vaiheitaan ja pyysi tsaarilta sotaväkeä vapauttaakseen Lapin ja Länsipohjan Ruotsin vallan alta. Örn saapui tammikuussa 1709 Moskovaan ja opetteli kertoman mukaan venäjän kielen kuudessa viikossa. Kun tsaari Pietari ei suostunut ottamaan Örnin Lapponia-Birckarliaksi kutsumaa ruhtinaskuntaansa haltuunsa tasavaltana, Örn luovutti ruhtinaalliset oikeutensa alueeseen tsaarille ja jäi asumaan Moskovaan. Hän joutui arestiin juopottelun takia, mutta pääsi vapaaksi luvattuaan lähteä Astrakaniin tataarien kieltä oppimaan.
Astrakanissa Örn tapasi joukon kalmukkeja jotka veivät hänet väkisin kaaninsa luokse. Örn oli talven kalmukkien keskuudessa, oppi heidän kielensä neljässä viikossa, pukeutui itsekin kalmukiksi ja otti kaksi vaimoa. Hän palasi kuitenkin Astrakaniin, jossa hän alkoi opiskella persian, mongolin ja kreikan kieliä. Örn joutui kuitenkin Astrakanissa juopottelun ja rahattomuuden takia vankeuteen vuonna 1710 ja vankeudesta käsin hän kirjoitti 1715 avunpyyntökirjeen Englannin kuningas Yrjö I:lle, johon hän oli aikoinaan matkoillaan tutustunut. Kuningas vastasikin avunpyyntöön, mutta tällä välin Örn oli itse ehtinyt paeta vankeudesta. Hänen kerrotaan vielä palanneen Astrakaniin ja kuolleen siellä melko nuorena.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valdemar Lindholm: Nils Örn, prins af Lappland : historisk-romantisk berättelse 1-2. Silén, 1910