Nikolaos (Kreikan ja Tanskan prinssi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prinssi Nikolaos
Syntynyt 22. tammikuuta 1872
Ateena, Kreikka
Kuollut 8. helmikuuta 1938 (65 vuotta)
Ateena, Kreikka
Puoliso suuriruhtinatar Jelena Vladimirovna
Lapset Olga
Elizabeth
Marina
Suku Glücksburg
Isä Yrjö I
Äiti Olga Konstantinovna
Uskonto ortodoksi

Nikolaos (22. tammikuuta 1872 – 8. helmikuuta 1938) oli Kreikan ja Tanskan prinssi. Hän oli Kreikan kuninkaan Yrjö I:n ja Venäjän Aleksanteri II:n sisarentyttären, suuriruhtinatar Olga Konstantinovnan kolmas poika ja lapsista neljäs. Hänellä oli seitsemän sisarusta. Nikolaos oli naimisissa suuriruhtinatar Jelena Vladimirovnan, keisari Aleksanteri II:n lapsenlapsen kanssa.

Kreikkalaisen Spiridon Louisin Ateenan 1896 olympialaisten maratonjuoksun Kreikan prinssit ml. prinssi Nikolaos oli juhlimassa juoksuradalla kreikkalaisvoittoa.

Nikolaos sai nuoruudessaan sotilaskoulutuksen käymällä kreikkalaisen Pireuksen sotilasakatemian. Hän oli veljiensä Konstantinin ja Andreasin kanssa aktiivisesti mukana järjestämässä vuoden 1896 Ateenan olympiakisoja, jotka olivat modernin ajan ensimmäiset. Kesällä 1905 Norja erosi personaaliunionista Ruotsin kanssa, ja tällöin etsittiin Norjalle omaa kuningasta. Näissä keskusteluissa Kreikan prinssi Nikolaos oli yksi ehdokkaista. Lopputuloksena oli Nikolaoksen serkun Tanskan prinssi Carlin valinta Norjan kuninkaaksi. Nikolaoksen kannalta tilanteessa kielteistä oli ortodoksisuus ja läheiset siteet Venäjän hallitsijahuoneeseen.[1]

Kreikan tanskalaissyntyinen kuningas Yrjö I (keskellä) poikiensa Andreasin, Nikolaosin (vasemmalla), Yrjön ja Konstantinin (oikealla) kanssa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hänen veljensä Konstantin oli noussut kuninkaaksi vuonna 1913. Maailmansodan aikana Nikolaos vieraili äitinsä ja vaimonsa kotimaassa Venäjällä Pietarissa yhdessä nuoremman veljensä Kristoferin kanssa. Matkareitti Petrogradiin kulki Suomen kautta Haaparannan–Tornion kohdalta.[2] Matkalla Venäjälle oli myös poliittista merkitystä, sillä vanhempi veli Konstantin halusi saada tukea keisarilliselta Venäjältä, sillä Venäjä oli käynnissä ollessa maailmansodassa osa entente-liittoumaa.[3]

Nikolaos joutui lähtemään maanpakoon muun Kreikan kuningashuoneen kanssa heinäkuussa 1917, kun Konstantin syrjäytettiin saksalaismielisyyden takia pääministeri Eleftherios Venizelosin ottaessa poliittisen vallan tilanteessa suuntautuen entente-valtioiden liittoon, vaikka Konstantinin poika Aleksanteri tuli kuninkaaksi. Maanpakolaisuus ensin Sveitsissä ja myöhemmin Ranskassa oli Nikolaokselle ennen kaikkea keskittymistä taiteilijauraan, jolloin hän käytti nimeä ”Nicolas Leprince”. Oman taiteilijauransa lisäksi hän toimi maanpakolaisaikana piirustuksen ja maalauksen opettajana. Taiteilijaura ja siihen liittyvä opetustyö tarjosi Nikolaoksen perheelle tuloja, sillä hänen venäläistaustainen puolisonsa Jelena Vladimirovna oli Venäjän vallankumousten myötä menettänyt taloudellisen tukensa synnyinmaastaan Venäjältä. Hän oli monien muiden Romanov-sukulaisten lailla joutunut maanpakoon.

Nikolaos vaimonsa Jelena Vladimirovnan ja kolmen tyttärensä kanssa.

Pääministeri Venizelos kärsi marraskuussa 1920 poliittisen tappion. Lisäksi Nikolaosin veljenpoika kuningas Aleksanteri oli kuollut apinanpureman aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Nikolaosin vanhempi veli, Aleksanterin isä, Konstantin palasi Kreikkaan kuninkaaksi joulukuussa 1920. Käynnissä olleessa Kreikan–Turkin sodassa käynnistyi toinen vaihe, jossa kreikkalaiset joukot hyökkäsivät syvemmälle Anatoliaan. Muiden Kreikan prinssien tavoin Nikolaos osallistui Kreikan armeijassa näihin sotatoimiin. Elokuuhun 1922 mennessä turkkilaiset ajoivat kuitenkin kreikkalaiset pois mannermaalta Anatoliasta. Kuningashuone leimautui vahvaasti syylliseksi tappioon. Näin joutuivat Kreikan kuningashuoneen jäsenet jälleen poistumaan Kreikasta.[4] Myös Nikolaosille ja hänen perheelleen alkoi toinen maanpakolaisuusjakso.[5]

Nikolaos palasi maanpakolaisuudesta takaisin Kreikkaan vuodenvaihteen 1936 jälkeen veljenpoikansa Yrjön palattua valtaan. Nikolaosin viimeiset vuodet olivat sairastelun leimaamat. Hän kuoli kaksi vuotta maanpakolaisuudesta paluun jälkeen helmikuussa 1938 ja haudattiin Tatóin palatsin alueelle.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • John van der Kiste: Kings of the Hellenes – The Greek Kings, 1863–1974, s. 134–142. London: Sutton Publishing, 1994. ISBN 0750921471 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Theo Aronson: A Family of Kings, s. 141–142. London: Cassell Edition, 1976. ISBN 0304296031 (englanniksi)
  2. ↑ J. Gustav Svanberg: Haparanda 1910–1920, Idyll och dramatik – Tornedaliga, no. 17. s. 141–142. Haparanda: Haparanda-Tornedalens Tryckeriaktiebolag, 1973. (ruotsiksi)
  3. ↑ Alan Palmer: The Royal House of Greece, s. 49, 56. London: Weidenfeld Nicolson Illustrated, 1990. ISBN 0297830600 (englanniksi)
  4. ↑ Van der Kiste: 125–128
  5. ↑ Van der Kiste: 134–142

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikolaos_(Kreikan_ja_Tanskan_prinssi)&oldid=21850738”